Niin on viimein aika viimeiselle debyyttilevyn biisiesittelylle. Aika kauan tässä meni, että sai nämä kaikki kirjoitettua. No tässä on kokoajan paukutettu somea ja ehkä näidenkin funktio on olla lähinnä päiväkirjamerkintöjä itselle siitä, miten nämä kappaleet itseasiassa syntyivätkään. Sama mies, sama…

Kyllä on ollut hommaa tässä loppuvuodesta. Levyn jälkeen tiivisti promottiin kappaleita ja sitten vielä kaiken lisäksi laitettiin Lepistön kanssa joululaulu ulos. Kiitos Hauhian Myllylle kantrijoulukalenterin ideoinnista. Eipä oli taas yhtä klassikkokappaletta muuten saatu tehtyä. Askeleet jouluyössä siis uuden joululaulumme nimi…

Levy täytti maanantaina kuukauden, enkä ole vieläkään saanut kaikkia biisiesittelyjä tehtyä. No tässä on ollut vähän kaikenlaista muutakin. Somekuuria on pidetty, uusia biisejä on demoteltu ja uutta materiaalia on julkaisuputkessakin. Kauteen sopivaa materiaalia. Kannattaa parin viikon päästä tsekkailla ;)

Mutta…

Edetään biisiesittelyissä eteenpäin. Vakaasti ja varmasti. Vuorossa on Sydänjuurin kappale, joka on yksi levyn niistä kappaleista, joissa tekijävastuu jakautuu niin, että minä sävellän ja Juha Lepistö sanoittaa. Kappaleen syntyhistoriaa on avattu jo blogissa aiemminkin sinkun julkaisun yhteydessä mutta kerrataan nyt…

Jatketaanpa tovin jälkeen biisiesittelyjä. Totesin joskus, että Jälkeen surutyön levy seisoo kolmella jalalla omissa ajatuksissani niistä yksi on Sen minä lupaan -avausraita ja toinen on Sillan betoniin -kappale. Pyörittelin tätä kappaletta demona aika pitkään ja sen fiilis oli aika pitkään…

Etenee etenee nämä biisiesittelyt. Nyt on vuorossa Se menee aina niin - kappale, joka oli aikanaan ensimmäinen single soolouralla. Syntytarina on blogissa jo käsiteltykin aikaisemmin, joten here it is. 

Miksi aloin tekemään musaa suomenkielellä? Hyvä kysymys. En tiedä moniko tietää…

Biisiesittelyt jatkuvat. Albumi on ollut ulkona vasta viikon vaikka tuntuu, että aika on pidempi. Olen tyytyväinen, että albumia on käyty kuuntelemassa, ostamassa ja loputtomiin somepostauksiini vastailemassa. Levy-yhtiöt eivät ole vielä soitelleet, mutta so not - ei tässä sellaisia odotuksia ollutkaan…

Jälkeen surutyön on ollut ulkona vasta vajaan viikon ja kovasti on ollut positiivista kuhinaa. Tai no sanotaan, että hyvää palautetta on tullut ja tottakai se lämmittää, että joku on kappaleista tykännyt. Tämän vuoden tavoitteista on jäljellä enää radiosoitto Ylen kanavilla…

Jälkeen surutyön levyn toinen kappale Tunnen tuulen pohjoisen oli myös reilu vuosi sitten soolouran toinen sinkkubiisi. Ja tämäkin lainattiin bändin repertuaarista: alkuperäinen biisi on nimittäin Southern Breeze, joka edusti yhtyeen “kantrimpaa” aikakautta. Siinä missä alkuperäisteos maalailee englanninkielisessä sanoituksessa kaipausta southern…

Levyllä pitää olla avausraita ja mielellään sellainen, joka imaisee kuulija albumikokonaisuuden pariin eikä heti karkoita kuulijaa muualle. Juha Lepistön kanssa pyörittelimme levyn biisijärjestystä aika kauan. Se on siis pohdittu ja erityisesti Juhan toimesta moneen kertaan katseltu eri kulmilta. Jotenkin minulle…

Jälkeen surutyön on viimein ulkona. Puolitoista vuotta  on ensimmäisen sinkun julkaisusta, joka avasi oven matkalle, jota en olisi arvannut odottaa. Sooloura, suomenkieliset tekstit ja musiikkityylin vaihto tuntuivat keski-ikäiselle muusikolle aika isoilta askelilta tuntemattomaan. Muutaman sinkkulohkaisun jälkeen ja kirjoittajatoveri Juha…

Aika tarkalleen pari viikkoa debyyttialbumin julkaisuun. Jännittääkö? No ei voi sanoa, että jännittää. Olen täyttänyt päiväni uuden musiikin parissa, somekontentin luomisella sekä podcastiin ja erityisesti indie-maanantain listauksiin liittyvällä musiikin kuuntelulla. On ollut antoisat ajan musiikin parissa. Somesisältökin tuntuu löytävän uomansa…

Otsikko julistaa vapauttani. Monen kulmakarvat nousevat. Miten niin vapaa? No täytyy myöntää, että olen pankkini kanssa kimpassa vielä monta kymmentä vuotta, kotona on kaksi lasta, joiden elatusvastuu jatkuu vuosikymmeniä, vaimokin varmaan sanelee tekemisiäni, töissä pitää käydä joka arkipäivä (ja usein…

SE on nyt valmis! 

Levy on nyt masteroitu, masterit hyväksytty ja odotellaan enää lopullisia tiedostoja, jonka jälkeen naputellaan ne jakelijan digipalveluun kieli keskellä suuta ja sen jälkeen ne ponnahtavat määriteltynä julkaisupäivänä kaikkiin (edelleen artistia riistäviin) digipalveluihin. Ja tietysti myös kotisivulle…

Viimeiset albumin kappaleet lähtivät juuri masterointiin. Se tarkoittaa sitä, että viime keväänä debyyttisinkusta Se menee aina niin (säv. Salonen, san. Eloranta) alkanut reilu vuoden mittainen matka on tullut päätökseensä. Debyyttilevyt kai perinteisesti muodostuvat juuri tällä tavalla, ripotellen, hiljakseen. Tai no…

Tämä kirjoitus kertoo kappaleen Kaikki alkaa uudestaan syntytarinan. Kappale on muuten ennen julkaisematon, mutta livenä sen on muuan turkulainen ainakin kuullut. Syntytarinan kerrontaan on myös sisäänleivottuna piilo-opetussuunnitelma. Pyrin nimittäin edelleen kannustamaan kaikkia puppugeneraattori"muusikoita" eli tekoälyä surutta hyödyttäviä loisia, näkemään musan…

Miksi aloin tekemään musaa suomenkielellä? Hyvä kysymys. En tiedä moniko tietää, mutta olen soittanut bändissä nimeltä HeartBurn vuodesta 1999 asti. Lukiolaiskavereiden kanssa perustettu bändi, jonka nimi muuten valittiin perinteisesti sokkona sanakirjasta, operoi aktiiviaikoinaan Härmään epämuodikkaasti sopivan englanninkielisen southern rock -musiikin…

Sydänjuurin -kappaleen julkaisu lähestyy ja tällä kertaa julkaisupäiväksi valittiin se yleinen julkaisupäivä eli perjantai. Tiesittekö, että uutta musiikkia julkaistaan aina perjantaisin? Tai ainakin tämä on se standardipäivä, jolloin uutta musiikkia kannattaisi ulos leipoa. No tietysti jos on pieni artisti kuten…