A.P.Salonen

Sen minä lupaan 
säv. Salonen san. Salonen/Lepistö

Niin olen luonasi taas
Minä juoksemaan väsynyt mies
Arjen kiireessä hiottu
On särmäni kukaties

Ja mä vannon että huominen tuuli
Vie kohti parempaa
Pimeyden voimat jo viimein
Luotamme lähteä saa

Sulle lupaan:  
Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut
Vien kirkkaaseen valoon
Minä vien
Läpi arkisten taistojen pauhun 
Kirkkaaseen valoon
Sulle lupaan:
et mä voin antaa sulle ne siivet
Vien sut kirkkaaseen valoon
Tule mukaan
Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut 
Sen minä lupaan

Ei en mä vaihtaisi pois
Kanssas hetkeä synkintäkään
Kohtalon oikuista ilkeimmätkin
Ne yhdessä kestetään

Ja mä tiedän että huominen ei tuu
Annettuna kellekään
Eletään nyt eikä silloin
Kun iäisyyteen lennetään

Sulle lupaan:  
Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut
Vien kirkkaaseen valoon
Minä vien:
Läpi arkisten taistojen pauhun 
Kirkkaaseen valoon
Sulle lupaan:
et mä voin antaa sulle ne siivet
Vien sut kirkkaaseen valoon
Tule mukaan:
Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut 
Sen minä lupaan
Niin sussa kohtasin kai
Toisen maailmalla särkyneen
me toisillemme  annoimme 
syyn syntyä uudelleen

Ja mä luotan ohjakset kun
Sydämelle annetaan
Viimein pelko väistyy pois
Ollaan perillä, matkalla taas

Sulle lupaan:  
Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut
Vien kirkkaaseen valoon
Minä vien:
Läpi arkisten taistojen pauhun 
Kirkkaaseen valoon
Sulle lupaan:
et mä voin antaa sulle ne siivet
Vien sut kirkkaaseen valoon
Tule mukaan:
Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut 
Oi niin minä lupaan

Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut
Sen minä lupaan
Ja mä voin antaa sulle ne siivet
Sen minä lupaan
Kyllä mä kannan sua jos sä uuvut
Oi niin minä lupaan
 

Sillan betoniin
säv. Salonen, san. Salonen/Lepistö

Niin taas
Aamuruuhkassa seison
Ja mietin mihin kaikki entinen jää
Muistan, sullekin väitin
Hei baby me synnyimme lähtemään

Niin
Nuoruuden vimma ja voima
Voi jos sen vain takaisin sais
Istuit harteillain festareilla
Kuinka olin mä voimissain

Silloin kirjoitin, sillan betoniin
Hiilellä päiväkirjaa
Sama kaipuu yhä miestä vie
Niin hölmöin sydämin, kai mekin vannottiin
Ikuista rakkautta

Nyt mä
Iltaruskossa verannalla
Lastemme leikkivän nään
Ei elon varjot vielä heihin yllä
On niillä pilvissä pää

Kerran kirjoitin, sillan betoniin
Hiilellä päiväkirjaa
Sama kaipuu yhä miestä vie
Niin hölmöin sydämin, kai mekin vannottiin
Ikuista rakkautta

Noustaan
Uuteen aamuun kirkkaaseen 
Varjot valoa väistää jo saa
Joskus vielä, minä lupaan sen
Me sittenkin lähdetään

Ja kerran kirjoitan, sillan betoniin
Hiilellä päiväkirjaa
Kun se kaipuu taas miestä vie
Ja hölmöin sydämin, sinulle vannon, niin
Ikuista rakkautta

Kirjoitan, sillan betoniin
Hiilellä päiväkirjaa
Ja se kaipuu tätämiestä vie
Niin hölmöin sydämin mekin vannottiin
Ikuista rakkautta  

Aamuruuhkassa seison
Ja mietin mihin kaikki entinen jää

Tunnen tuulen pohjoisen
säv. Salonen san. Salonen/Nevalinna

Ja niin yö häipyy pois
Vain unessa voin laittaa
Jalat rantahiekkaan punaiseen

Mä yhä mietin
Miks taakka matkamiehen kasvaa
Haavat hartioiden arpiin katoaa

Vie minut Ounasjoen rantaan
Luokse kosken kuohuvan
Tunturilta kauas katse kantaa
Taas tunnen tuulen pohjoisen

Niin päivä kääntyy kohti iltaa
Mistä levon voin mä löytää
Surut huolet joen veteen huuhtoisin

Koskaan enää aio en
Käydä matkaan sokein silmin
Vuoksi jonkun toisen aatteiden

Vie minut Ounasjoen rantaan
Luokse kosken kuohuvan
Tunturilta kauas katse kantaa
Tunnen tuulen pohjoisen

Nyt saavun tutun joen rantaan
Kuulen kosken kuohuvan
Taas tunturille katse karkaa
Tulin kotiin pohjoiseen
 

Kaunis aamu
säv. Salonen, san. Lepistö

Saitko unelmasi täyttää
Niinkuin tahdoit päiväs käyttää
Tänään hymyilin kun luulin
Sut pihatiellä kuulin
Miten haave haudataan

Kiitos että maailmaan mut kannoit
Ja itse kompuroida annoit
Ja aina jos mä putosin
Autoit pystyyn takaisin
Nyt mä osaan mene vaan

Tulen vierees uskoen
Jos ei koita huominen
Jos tää on laulu viimeinen
Niin kaunis aamu vois
Viedä sulta kivun pois

Kun kohta värit iltaruskon
Haihtuu taivaaltas mä uskon
Sä meitä jossain odotat
Kerrot uudet tarinat
Kun taas kerran kohdataan
 

Sydänjuurin
(säv. Salonen, san. Lepistö)

Kun tekee lähtöänsä jäät
Niin itses kalliossa näät
Kahvipannu korahtaa

Luulit se kerran katoaa
Jos sen oikein syvään patoaa
Öljypoltin valittaa

Tarjoot laihana lohdun
Keität laihana kahvin
Mutta kummatkin teet sydänjuurin
Kun se vahvuuksistasi vahvin
On myös synneistäsi suurin
Mietit, mitä meistä muistetaan?

Kun kaikki kielen päälle jää
Sä toivot, kai ne ymmärtää
Taas se ränni tiputtaa

Vaikka jo päivä pitenee
Tiedät että askel niin ei tee
Punarinta ujeltaa

Tarjoot laihana lohdun
Keität laihana kahvin
Mutta kummatkin teet sydänjuurin
Kun se vahvuuksistasi vahvin
On myös synneistäsi suurin
Mietit, mitä meistä muistetaan?

Menneet kesät säilöit
Suruakin syvempään
Ei ne siellä päässeet jäähtymään
Niin kuin saariston puu
Sun juures' kiveen takertuu

Tarjoot laihana lohdun
Keität laihana kahvin
Mutta kummatkin teet sydänjuurin
Kun se vahvuuksistasi vahvin
On myös synneistäsi suurin
Mietit, mitä meistä muistetaan?
 

Jälkeen surutyön
säv. Salonen san. Salonen/Lepistö)

Herää sateiseen aamuun
Katsoo peilistä nurkkaan ajettu mies
Tietää kerran juosseensa tuulta päin
Nyt polkee elämä paikoillaan

Iltapäivässä harmaassa
Purkaa laukkuaan itkemään väsynyt nainen
Tahtois' lähteä uuteen elämään
Muttei uskalla tänäänkään

Jossain tuulen noustessa
Istuu vierekkäin kaksi jotka rakastaa
Mutta eivät enää vaan toisiaan
Eivät sano he sanaakaan

Mutta usko vaan
Hento valo voittaa varjot maan
Vielä uudestaan
Joku saa sun liekkis' palamaan
Siis päästä irti nyt
Vaik ei oo myrsky tyyntynyt
Kestä vielä yksi yö
Uusi alku koittaa jälkeen surutyön

Ja kerran aamussa kuulaassa
Astuu ovestaan itsensä löytänyt mies
Nousee junaan nainen laukkuineen
Jossain katseet taas vaihdetaan

Mutta usko vaan
Hento valo voittaa varjot maan
Vielä uudestaan
Joku saa sun liekkis' palamaan
Siis päästä irti nyt
Vaik ei oo myrsky tyyntynyt
Kestä vielä yksi yö
Uusi alku koittaa jälkeen surutyön
 

Luulin yötä rakastin
(säv. Salonen, san. Lepistö)

Sinä valon lapsi oot
Hauras niin, ja levoton
Ihan niinkuin keväät on

Vierees' pyysit kulkemaan
Kun jo melkein luovutin
Luulin, yötä rakastin

Kun nousee tuulet
Ja sateet lankeaa
Niin sydän suulta vuoron saa
Runojen pelkäsin vaihtuvan rukouksiin
Mutta otitkin ja pidit kii
Sinä jäit ja pidit kii

Kun nyt kahden eksyneen
Rinta rinnan kulkee tie
Sama lie, se mihin vie

Aamutonta yötä mä väsyin jahtaamaan
Nyt sydän suulta vuoron saa
Runojen pelkäsin vaihtuvan rukouksiin
Mutta otitkin ja pidit kii
Sinä jäit ja pidit kii
 

Se menee aina niin
(säv. Salonen, san. Eloranta)

Uu niin se menee vaan
Kun vanhenee ja harmaantuu
Muistot ryömii ulos koloistaan
Ja virheet mieleen palautuu

Se menee aina niin

Joo jos sul on lapsia
Niin huolet huolien päälle kasaantuu
Ettei ne sekoaisi pimeyteen
Mut pojasta polvi parantuu

Se menee aina niin

Ei mä en luovuta
Mä nousen jos mä kaadun rähmällein
Täytyy voida peiliin katsoa
Ja sanoo parhaani mä tein

Se menee aina niin

Uu mä nautin valosta
Aamun ensisäteet ihollain
Kuppi kuumaa verannallani
Ja sinä siinä seuranain
Se olkoon aina niin
 

Kastehelmi maan
(säv. Salonen san. Salonen/Nevalinna)

Mä miksi öisin aina mietin
Miten koittaa matkan pää
Saanko hiljaisuuteen lipua
Mä vailla liikaa kipua
Ja kadota kuin kastehelmi maan

Minä mielelläni jään vain
Marginaaliin tarinan
Valonsäde iholla
Piste viimeisellä sivulla
Katvehessa vanhan kelopuun

Niin tää vastaus etsii kysymystään
Ja laulu kaipaa kuulijaa
Jatkaako pallo pyörimistään
Ja mihin kaikki katoaa
Siis jos se katoaa

Miten toiset täällä jaksaa
Ristiänsä painavaa
Ehkä ikuisuuden laidalla
Tai viimeisellä rannalla
Meille vielä kaikki kerrotaan

Niin tää vastaus etsii kysymystään
Ja tää laulu kaipaa kuulijaa
Jatkaako pallo pyörimistään
Ja mihin kaikki katoaa
Siis jos se katoaa

Niin vastaus etsii kysymystään
Ja tää laulu kaipaa laulajaa
Jatkaako pallo pyörimistään
Kunnes kaikki katoaa

Ei kello aikaa mittaa
Vaan matkaa mielikuvituksen
Kun sen voima kerran lakkaa
Niin loppuu lyönnit sydämen
Lyönnit sydämen