Viimeiset albumin kappaleet lähtivät juuri masterointiin. Se tarkoittaa sitä, että viime keväänä debyyttisinkusta Se menee aina niin (säv. Salonen, san. Eloranta) alkanut reilu vuoden mittainen matka on tullut päätökseensä. Debyyttilevyt kai perinteisesti muodostuvat juuri tällä tavalla, ripotellen, hiljakseen. Tai no ainakin tämä albumi syntyi sillä tavoin, koska ei minulla ollut 2024 keväällä mielen vieressäkään, että “soolouralle" syntyisi kappaleita täyspitkän albumin verran. Täytyy myöntää, että ihmettelen sitä kyllä edelleen. Mutta niin vain biisi (tiili) kerrallaan tämäkin talo rakennettiin.
Selittävänä tekijänä ja isona palasena kokonaisuudessa on Juha Lepistö, joka jostain selittämättömästä syystä päätyi työparikseni ja tekstittämään kappaleitani noin vuosi sitten. Turkulaisesta runoilijasta on ollut suuri apu tai sanotaan suoraan, että ilman Juhaa ei albumia olisi syntynyt. Tällä en vähättele sitä tosiasiaa, että myöskään ilman soittajatovereita, äänittäjiä, tuottajia, miksaajia ja masteroijaa ei myöskään olisi tämän muotoista debyyttiä tulossa. Mutta kappaleita ei olisi ,issään nimessä tätä määrää, eikä tässä muodossa ilman Juhaa. Kiitos siitä!
Albumin viimeisten kappaleiden masterointiin saattaminen kesti yllättävän kauan. Jotenkin oli vaikea asettaa viimeisiä palasia palapeliin ja todeta, että tämä on tässä. Levyn osalta siis. Valtaosa lauluista on sävelletty ja sanoitettu vuosi sitten ja niiden äänittämistä ja työstämistä tehtiin kesään asti. Nyttemmin mieli on jo liikkunut eteenpäin ja varmaan siksikin valmiiksi saattamisessa tuli pieni ulospuhallus. Mutta nyt painoin send -nappia ja digitaaliset kirjekyyhkyt kuljettivat tiedostot bittiavaruuteen. Jahka ne valmistuvat masteroijamestarilta ne naputellaan vielä jakelijan palveluun, valitaan julkaisupäivä ja PAM. Ne ovat poissa käsistäni.
Tuleva kokonaisuus on osiensa summa. Siinä on useampia teemoja, mutta myös tunnistettavia punaisia lankoja, jotka kulkevat biisien välillä, summautuen lopussa yhteen. Minun näköiseni levy. Levy, josta ei sitten tullut puhdasta kantrilevyä, vaikka ehkä alku siltä vaikuttikin. Olen tietyllä tavalla tyytyväinen, että laulut liikkuvat sujuvasti genrekarsinasta toiseen, eivätkä kiinnittäydy vain yhteen lokeroon. Pop-kategorian alle kai tämän voisi kiinnittää. Se lienee riittävän lavea termi.
Ja kannattaa tätä odottaakin vaikka levyllä on jo ennestään julkaistut sinkkubiisit, niin puolet levystä on julkaisematonta matskua. Olisin halunnut ennakkoon julkaista vielä vähemmän levyn biisejä, mutta “markkinavoimat” vaativat nykyisellään tiivistä julkaisutahtia, joten heittäydyin siihen mukaan. Ehkä seuraavan julkaisun osalta en tule näin toimimaan. Minun tasollani on vapaus tehdä asioita välittämättä “näin kuuluu tehdä” - periaatteesta. Voin tehdä mitä haluan. Milloin haluan. Miten haluan.
Toivottavasti jaksatte vielä tovin odottaa. Kerron kyllä julkaisupäivän ja varmaan albumin nimenkin piakkoin. Kunhan vielä nämä pienet aikataulutarkennukset saadaan setvittyä. Hyvää kannattaa odottaa! Ja tarkempaa läpikäyntiä biiseistä on tietysti tulossa aikanaan.