Jälkeen surutyön on ollut ulkona vasta vajaan viikon ja kovasti on ollut positiivista kuhinaa. Tai no sanotaan, että hyvää palautetta on tullut ja tottakai se lämmittää, että joku on kappaleista tykännyt. Tämän vuoden tavoitteista on jäljellä enää radiosoitto Ylen kanavilla, joten voidaan sanoa, että hyvä vuosi on ollut. Tavoitteita kannattaa asettaa joskus ne jopa tulevat saavutetuiksi.
Biisiesittelyssä tällä kertaa levyn kolmas kappale Luulin yötä rakastin. Nyt alkaa jo kronologian taju häipyä, mutta luulen muistavani, että tämän kappaleen syntyaika ajoittuu jonnekin alkuvuoteen. Joka tapauksessa olimme kirjoittaneet Lepistön kanssa jo sen syksyn pyrähdyksen sekä julkaisseet Rodeo-yhtyeelle vastinebiisin Viimeinen rodeo (ne ryökäleet varastivat tämän viimeisen keikkansa nimeksi, siat). Ja muistaakseni oli sellainen fiilis jo puntissa, että pitäisi saada ulos seuraavaa sinkkua ihan vakavasti otettavaa A.P.ta. Ehkä jossain alkoi jo vähän kolkuttaa myös ajatus siitä, että saataisiin albumin verran biisejä kokoon.
Luulin yötä rakastin .-ajatus lähti liikkeelle Max McNown -kantrikappaleesta, jossa varsin yksinkertaisista elementeistä koottiin varsin toimiva kappale. Laitoin lähtökohdaksi tietynlaisen rumpukompin jossa tavallaan ei ole selkeää sykettä ja lainasin alkuperäiseen demoon ajatusta vihelletystä teemasta. Taisin demosanoihin lainata vielä Maxilta tekstin tynkääkin. No mitään näistä ajatuksista ei levyversioon asti kelpuutettu, mutta noista aineksista aloin biisiä kokoamaan. Muistaakseni kertosäkeen sointukulun ja melodian laitoin sitten Lepistölle pureskeltavaksi.
Kappaleen tekstin on kirjoittanut J. Lepistö itsekseen, toki iteraatiokierroksiin vaikutin minäkin, mutta tämä on Jussin käsialaa. Kuulehan sen heti, kun kappale on rakkauslaulu (mies on niin rakastunut, että kävelee pää pilvissä puolet ajasta). Pohjana toimii klassikkobiisi Päivänsäde ja Menninkäinen, johon Juha on lähtenyt kirjoittamaan “vastinetta” tai uutta tekstiä Menninkäisen näkökulmasta. Kannattaakin tehdä sellainen mentaaliharjoitus, että kuuntelee ensin Rautavaaran klassikkobiisin ja sitten meidän Luulin yötä rakastin kappaleen. Alkaa varmasti aueta eri kulmia lauluun. Tottakai tekstissä on tarttumapintaa minuun ja Juhankin omaan elämään. Olemme molemmat varsin samanhenkisiä, usein varjoissa viihtyviä tapauksia, jotka ovat löytäneet elämäänsä päivänsäteitä ainaisia varjoja karkottamaan. Ja niinhän tässäkin kappaleessa (toisin kuin Rautavaaran) päähenkilöt löytävät tavan elää yhdessä, eikä yössä kulkeminen ole lopullinen kohtalo. Teemallisesti kappale sopii levylle hienosti. Omakohtaista tekstiä, toivoa, varjoista vapautumista
Lopullinen sovitus jätettiin Pekka Rajamäen käsiin. Olin TikuTakun ihmeellisestä maailmasta löytänyt Pommisuoja Music Productions -tilin ja seurannut Pekan viihdyttäviä ja opettavaista sisältöä. Niinpä, kun olimme lukinneet jo “bändin” kanssa soitettavat 5 kappaletta tehtäväksi Teemu Aallon kanssa, päätin käyttää pikareittiä ja antaa tuotannon Pekan vastuulle. Sen verran demon jälkeen lisättiin, että Henu Vilen nimeä kantava multitaitaja soitti vielä kappaleeseen hienot huuliharpputeemat. Lopulta Pekka jätti ne meikäläisen epävireiset vihellykset kokonaan pois. Hyvä niin. Sähkökitaraa taisin saada lopulliseen versioon jäämään. Pekan tekemä lopputulos on kyllä hieno. Se mieskin tietää, mitä tekee.
Luulin yötä rakastin
(säv. Salonen, san. Lepistö)
Sinä valon lapsi oot
Hauras niin, ja levoton
Ihan niinkuin keväät on
Vierees' pyysit kulkemaan
Kun jo melkein luovutin
Luulin, yötä rakastin
Kun nousee tuulet
Ja sateet lankeaa
Niin sydän suulta vuoron saa
Runojen pelkäsin vaihtuvan rukouksiin
Mutta otitkin ja pidit kii
Sinä jäit ja pidit kii
Kun nyt kahden eksyneen
Rinta rinnan kulkee tie
Sama lie, se mihin vie
Aamutonta yötä mä väsyin jahtaamaan
Nyt sydän suulta vuoron saa
Runojen pelkäsin vaihtuvan rukouksiin
Mutta otitkin ja pidit kii
Sinä jäit ja pidit kii
Päivänsäde ja mennninkäinen. Valo ja varjo. Kuinka pienestä se onkaan tässä elämässä kiinni, että polku kääntyy oikeaan suuntaan. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että se tapahtuu äkkiarvaamatta. Silloin, kun olet jo menettämässä tai menettänyt toivon siitä, että kaikki voisi olla toisin. Yhtäkkiä, ovi avautuu (omalla kohdallani ihan kirjaimellisesti) ja loppuelämäsi tarinaa kirjoitetaan ihan toisella tavalla. Värit palaavat, toivo palaa, elämä alkaa uudestaan. Jälkeen surutyö -levy on minun oodini toivolle, vaikka en ole kaikkein toivorikkain persoona joukosta. Mutta osaan arvostaa näitä elämän sattumuksia, joihin pitää uskaltaa hypätä täysillä mukaan.
Tekijät
Luulin yötä rakastin
(säv. Salonen, san. Lepistö)
Arttu Salonen (laulu, kitarat)
Matias Korhonen (akustiset kitarat)
Henu Vilen (huuliharppu)
Pekka Rajamäki (tuotanto/miksaus/sovitus)
Steve Kitch (masterointi)