Aika tarkalleen pari viikkoa debyyttialbumin julkaisuun. Jännittääkö? No ei voi sanoa, että jännittää. Olen täyttänyt päiväni uuden musiikin parissa, somekontentin luomisella sekä podcastiin ja erityisesti indie-maanantain listauksiin liittyvällä musiikin kuuntelulla. On ollut antoisat ajan musiikin parissa. Somesisältökin tuntuu löytävän uomansa säännöllisillä aihepostauksilla sekä lauluvideoilla. Tämä on kai se somesisällön focus, joka minusta tuntuu hyvältä. En hirveästi seuraa näyttökertoja, yritän keskittyä sisältöön ja ehkä joku katseleekin joskus. Useimmiten ei.
Itse olen alkanut kuitenkin viihtyä myös someni parissa. Pääosin siksi, että ei tarvitse erikseen jahdata viraaliteettia erilaisilla koukuilla. Oma musiikkini on ehkä viimeaikojen postauksessa jäänyt taemmas, mutta sen sijaan persoonani on noussut keskiöön. Hyvä tai huono. Mutta tuntuu helpommalta puhua “asiaa” kuin alkaa väkinäisesti kerjäämään huomiota musiikilleni. Tietysti nyt, kun aletaan promoamaan uutta levyä niin painopiste saattaa taas hieman kääntyä, mutta ainakin vakaana aikomuksena olisi tehdä myös sellaista sisältöä, missä on “sydän ja pää”.
Olen ollut erityisen iloinen, että kotisivuilleni on löytänyt entistä enemmän ihmisiä katselemaan blogiani sekä podcastia. Erityisesti “Indie-maanantai” tuntuu keräävän katselijoita ja kiinnostusta. Hyvä niin, koska mielestäni esittelyjen ja soittolistalisäysten kautta olen saanut täytettyä tavoitetta hyvien tekijöiden framille tuomisesta. Piilo-opetussuunnitelma siis toimii. Ja olen itsekin löytänyt kuuntelulistalle monta hyvää tekijää. Ja myös osannut rauhoittua välillä levykokonaisuuksien pariin. Sekin tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä, että oikeasti rauhoittuisi kuuntelemaan musiikkia. Aina on se puhelin kädessä ja osa huomiosta muualla. Tässä ehkä yksi tulevaisuuden ajatus, on Tikutakun puolella alkaa tekemään “levylautakunta” -tyyppistä läpikäyntiä indiemusan puolelle. Saa nähdä saisiko innostettua siihen porukkaa mukaan. Ja ehkä täytyy myös nostaa “kuukauden levy” -tyyppisesti esiin mielestäni parhaita albumikokonaisuuksia.
Jälleen surutyön ulkona siis 17.10. Ja jos etsit toivorikasta musiikkia, jossa teemoina on arjen pyörteissä hukkuva aika, parisuhde, katoava nuoruus, rohkeus ja uuden alun mahdollisuus, niin levy on sinua varten. Toivotaan, että mahdollisimman moni löytää levystä itselleen kiinnostavia sävyjä ja tarttumapintaa. Käy myös heittäytymässä somevirtani vietäväksi: kommentoi ja jaa postauksia. Vaikka sosiaalinen media ei enää ole kovin sosiaalista niin siitä voi tehdä silti osallistavaa.
“Mutta usko vaan, hento valo voittaa varjot maan”