Jälkeen surutyön on viimein ulkona. Puolitoista vuotta on ensimmäisen sinkun julkaisusta, joka avasi oven matkalle, jota en olisi arvannut odottaa. Sooloura, suomenkieliset tekstit ja musiikkityylin vaihto tuntuivat keski-ikäiselle muusikolle aika isoilta askelilta tuntemattomaan. Muutaman sinkkulohkaisun jälkeen ja kirjoittajatoveri Juha Lepistön uitua mukaan elämääni varovaisista haaveista alkoi tulla totta: debyyttilevy saadaan aikaiseksi.
Eikä mikä tahansa levy! Debyyttilevynä Jälkeen surutyön on vahva aloitus. Toivorikas muistutus siitä, että uudet alut ovat mahdollisia. Ruuhkavuosia sieluun asti väsyneenä elävän kantrilaulajan levyllä on valoisa pohjavire. Se antaa voimaa ja uskoa kuulijalleen. Ja tietysti tekijälleen, joka surutöistä huolimatta uskaltaa edelleen katsoa asioiden paremmalla puolelle. Irti on päästettävä. On uskallettava ottaa niitä ensimmäisiä askeleita tietämättä mihin päätyy. Levyn pohjimmainen toivonsävy on itsellenikin mieluinen yllätys. Positiivisuus ei ole ehkä luonteenpiirre, jolla minua läheiseni kuvailisivat. Olen taipuvainen melankoliaan ja viihdyn ns. varjon puolella. Uskon silti hyvään ja uusiin alkuihin. Olen itsekin tehnyt elämässäni pari U-käännöstä: ensimmäisen vuonna 2008, kun lopetin alkoholinkäytön ja toisen vuonna 2017, kun pistin silloisen elämäni rakennuspalikat kerralla uuteen asentoon. Myrskyä on ollut. Surutyötäkin. Levyn tekstien toivorikkautta on tullut myös Lepistön ohjaamana. Hyvä niin. Uskon parempaan huomiseen. Edelleen.
Jälkeen surutyön ei syntynyt yksin. Sen tekemiseen osallistui ydinjoukko soittajaystäviä huipputuottajia ja ostopalvelusoittajia. Biisien teksteissä sain apua sekä Juha Lepistöltä, Jorma Nevalinnalta että Esa Elorannalta. Näiden tekstittäjätovereiden ansiosta sain vapautettua valtavat määrät luovaa energiaa musiikintekemiseen, kun ei tarvinnut heti murehtia, että mistähän tähän biisiin teksti syntyisi. Varsinkin viime syksyn intensiivinen biisinkirjoitus oli paljolti sen ansiota, että tajusin voivani keskittyä sävellystyöhön ja kyllä Lepistö sitten taikoo tähänkin tekstin paikalleen tai korjailee raakileitani valmiiksi. Tuon oivalluksen ansiosta ollaan nyt levyjulkaisun äärellä.
Jälkeen surutyön
1. Sen minä lupaan
2. Tunnen tuulen pohjoisen
3. Luulin yötä rakastin
4. Kaunis aamu
5. Se menee aina niin
6. Sillan betoniin
7. Sydänjuurin
8. Kastehelmi maan
9. Jälkeen surutyön
10. Sama mies, sama tie
Tekijät:
A.P. Salonen (laulut, kitarat)
Ville Linnala (basso)
Matias Korhonen (kitarat, koskettimet,taustalaulu)
Joni Takalo (rummut)
Tomi Nivala (dobro, lapsteel, pedal steel)
Tapani Ollonen (kitarasoolo kappale 5)
Kai Jokiaho (rummut kappaleilla 2 ja 5)
Sami Parkkinen (viulu)
Pekka Rajamäki (tuotanto kappaleilla 3 ja 7)
Teemu Aalto (kitarat, kosketinsoittimet, taustalaulu)
Henu Vilen (huuliharppu)
Tuottajat/miksaus
Teemu Aalto (kappaleet 1,4,6, 8,9, 10)
Pekka Rajamäki (kappaleet 3 ja 7)
Miri Miettinen (kappale 5)
Wil Anspach (kappale 2)
Masterointi Steve Kitch
Kannen kuva Samuli Koivusalo
"Niin olen luonasi taas, minä juoksemaan väsynyt mies"
#jälkeensurutyön
#apsalonen
#suomipop
#newmusic
#newmusicfriday