Niin on viimein aika viimeiselle debyyttilevyn biisiesittelylle. Aika kauan tässä meni, että sai nämä kaikki kirjoitettua. No tässä on kokoajan paukutettu somea ja ehkä näidenkin funktio on olla lähinnä päiväkirjamerkintöjä itselle siitä, miten nämä kappaleet itseasiassa syntyivätkään. Sama mies, sama tie päättää levyn ja oli oikeastaan meikäläiselle heti syntyhetkestään asti selvää, että se on levyn viimeinen kappale. Tavallaan summaus levyn teemoista ja yhteenpunova laulu. Ja jotenkin tuntui alusta asti, että kappaleesta tulisi jotenkin kevyempi ja maalailevampi. Tavallaan viimeinen saate levyn parista pois. Ja siinä tavoitteessa mielestäni onnistuttiin varsin hyvin. Kiitokset erityisesti Teemu Aallolle, joka taikoi studiossa vielä sellaiset Streets Of Philadelphia -tyyliset koskettimet mukaan.
Sama mies, sama tie on hauska kappale siinä mielessä, että tekstin säkeet tavallaan kertovat sen syntyhistoriasta. Se on sävelletty jonain iltana/yönä tässä samaisessa sohvan nurkassa, jossa kirjoitan tätä blogikirjoitusta. Ja tekstissä kuvataan, miten laulu alkoi syntyä. “Sain lauluuni aiheen, valvoin sitä tehden koko yön”. Niin siinä taisi käydä. Toki tekstiin on on ujutettu mukaan myös niitä arjen pohdintoja, mitä itse tapaan tehdä. Miten kaikki muuttuu, vai muuttuuko ja myös hieman sitä toivetta, että tätä elämää ei tarvitsisi yksin taaplata eteenpäin.
Sama mies, sama tie
säv. Salonen, san. Salonen/Lepistö
Sain lauluuni aiheen
Valvoin sitä tehden koko yön
Niin Se kutsui mua luokseen
Puin siitä ylleni sävelvyön
Tää on se laulu kukaties
Se on päiväni summa
Kirjoitin siihen aatoksein
Se on turhankin tumma
Mä tein sen silmin väsynein
Tää on se laulu kukaties
Vuodet ne jatkaa
Sateen lailla kulkuaan
Sama mies, sama tie
Jokaikinen aamu
Laittaa mut peiliin katsomaan
Sama mies sama tie
Voitko valvoa kanssain
Mennään aamun asti haaveillen
sormin niin herkin
Nämä nuotit yhteen punoen
Tää on se laulu kukaties
Vuodet ne jatkaa
Sateen lailla kulkuaan
Sama mies, sama tie
Jokaikinen aamu
Laittaa mut peiliin katsomaan
Sama mies sama tie
Voidaanko jatkaa
Me yhtä matkaa kuljetaan
Sama mies, sama tie
Sain lauluuni aiheen
Valvoin sitä tehden koko yön
Lopussa kertoja (minä) taitaa säpsähtää hereille unestaan, jossa laulua kirjoittaa. Eikä ole ihan varmaa onko tämä juuri se laulu, mitä kirjoittaja yön yli oli kirjoittanut. Mutta hienosti tunnelma pysyy kappaleessa koossa. Tämä on yksi suosikkibiisejäni levyllä. Vaikka ei sitä varmasti moni jaksa levyltä kuunnella, kun se vasta viimeisenä majailee. Kannattaa, koska siinä summautuu paljon kenen tahansa elämää. Vuodet ne jatkaa, sateen lailla kulkuaan. Niinhän se tuppaa elämä menemään. Ja täytyy toivoa, että mahdollisimman pitkään ja onnellisten tähtien alla. Sekään ei ole aina itsestään selvää. Debyyttilevy on nyt esitelty ja uutta kohti on menty. Joululaulu on tullut ulos ja artistimatkaa olisi kuljettavana. Ensi vuottakin on jo varovaisesti suunniteltu. Saa nähdä mitkä askelmerkit lopulta lankulle osuvat. Toivottavasti tässä saadaan vielä tovi musiikin parissa toilailla. Koska hauskaahan tämä on paskimmillaankin.