Levy täytti maanantaina kuukauden, enkä ole vieläkään saanut kaikkia biisiesittelyjä tehtyä. No tässä on ollut vähän kaikenlaista muutakin. Somekuuria on pidetty, uusia biisejä on demoteltu ja uutta materiaalia on julkaisuputkessakin. Kauteen sopivaa materiaalia. Kannattaa parin viikon päästä tsekkailla ;)
Mutta niin biisiesittelyihin. Loppusuoralla ollaan sillä laskujeni mukaan enää kolme kappaletta jäljellä. Kastehelmi maan oli nyt, kun oikein tarkkaan lasketaan, kolmas sinkku soolouralla ja oikeastaan ensimmäinen täysin uusi julkaisu (aiemmat olivat suomennettuja bändilainoja). Muistelen, että tätä sovittelin kyllä jo bändillekin jossain kohtaa, mutta jotenkin siihen HeartBurnin uuteenkaan linjaan ei tämä sopinut. Päätin työstää tämän loppuun ja itselleni ja kappale julkaistiin sinkkuna noin vuosi sitten.
Kastehelmi maan oli myös ensimmäinen yhteistyö Teemu Aallon kanssa. Kävimme äänittämässä tähän rumpuja (ja bassoa) Teemun luona ja Teemu miksasi lopputuotoksen. Hyvä ensimmäinen kokeilu, johon myöhemmin palattiin useamman biisin voimin. Kappaleen nimi tulee sellaisesta kittiläläisestä anekdootista, joka poikavuosilta oli jäänyt päähän. Ilmeisesti joku kylän ukoista oli todennut, että kun lähdön aika koittaa hän kävelee metsään ja “katoaa kuin kastehelemi” ja niinkuulemma kävi. No totta tai ei niin lauluriviksihän tuo on mainio. Kertsin ajatukset taitavat olla jostain bändibiisistä mukailtuja ja taitaa olla vähän Sorsakoskenkin hitin lainaa mukana. Tekstin signature -värssy on Jorma Nevalinnan käsialaa: Ei kello aikaa mittaa, vaan matkaa mielikuvituksen. Se on Jorman ajatelmien pohjalta muotoiltu ja kiteyttää oikeastaan mainiosti biisin keskeisen pohdinnan. Mitä meille tapahtuu ja jatkaako pallo pyörimistään. Lopulta tämä loputtomuuden pohdinta istuu hienosti myös koko levyn teemoihin.
Kastehelmi maan
(säv. Salonen san. Salonen/Nevalinna)
Mä miksi öisin aina mietin
Miten koittaa matkan pää
Saanko hiljaisuuteen lipua
Mä vailla liikaa kipua
Ja kadota kuin kastehelmi maan
Minä mielelläni jään vain
Marginaaliin tarinan
Valonsäde iholla
Piste viimeisellä sivulla
Katvehessa vanhan kelopuun
Niin tää vastaus etsii kysymystään
Ja laulu kaipaa kuulijaa
Jatkaako pallo pyörimistään
Ja mihin kaikki katoaa
Siis jos se katoaa
Miten toiset täällä jaksaa
Ristiänsä painavaa
Ehkä ikuisuuden laidalla
Tai viimeisellä rannalla
Meille vielä kaikki kerrotaan
Niin tää vastaus etsii kysymystään
Ja tää laulu kaipaa kuulijaa
Jatkaako pallo pyörimistään
Ja mihin kaikki katoaa
Siis jos se katoaa
Niin vastaus etsii kysymystään
Ja tää laulu kaipaa laulajaa
Jatkaako pallo pyörimistään
Kunnes kaikki katoaa
Ei kello aikaa mittaa
Vaan matkaa mielikuvituksen
Kun sen voima kerran lakkaa
Niin loppuu lyönnit sydämen
Lyönnit sydämen
Kappaleen sovitus oli demolla paljon maalailevampi. Taisin imeä aika paljon vaikutteita Melissa Hornin tyylistä rakentaa kappaleita ja rauhallisesta kasvattelusta. Teemu taisi studiossa todeta, että “ei se mökin mummo jaksa sitä virvelin sisääntuloa noin kauaa odotella” ja kappaletta ruuvattiin vähän enemmän “samuliedelmaniksi”. Lopputulos on tietysti summaansa parempi ja erityisesti pidän vieläkin viimeisen kertsin tunnelmasta ja sykkeestä sekä kitarasoolosta, joka tuntuu vievän jonnekin kiertoradalle. Sen soitti Matias Korhonen. Kaikkeuden pohdintaa, oman pienuuden tarkastelua ja rajallisuuden hyväksymistä. Sitä kai se on ihmisen elämä. Olemme niin pieniä palasia tässä kosmoksessa, että välillä tuntuu hassulta ajatella, että me olisimme kaiken napa ja keskipiste. Ei me olla. Universumi on ääretön ja me äärettömän pieniä. Jossain tuolla puolen varmasti joku olento miettii näitä samoja asioita ja katselee yötaivasta pohtien, että mitähän tähtien tuolla puolen tapahtuu. Ehkä joskus saadaan vastaus siihen, mihin kaikki katoaa. Tai sitten ei.
Tekijät
Kastehelmi maan
(säv. Salonen san. Salonen/Nevalinna)
A.P. Salonen - laulu, kitarat
Ville Linnala - basso
Joni Takalo -rummut
Matias Korhonen - koskettimet, kitarat
Teemu Aalto - miksaus
Steve Kitch - masterointi