Olkoon maanantai ja maanantai on. Ja nyt kun on pörssisähkön hintakin laskussa ja somekuplat täyttänyt epätoivo siltä osin laantunut on aika syventyä indiemusiikin ihmeellisen maailmaan. Omassa kuplassani on taas näkynyt A.I. -musiikin ylimarssia. Sitä paskaa on muuten nykyään kaikki paikat täynnä. Onneksi somessa nämä tekeleet ja niitä ylistävät tahot voi suoraan ohittaa. Pitäkää Sunonne, omistan muutaman kitaran, joiden avulla heittäydyn matkalle säveltämisen ihmeelliseen löytöretkeen, jossa tärkeämpää kuin päämäärä on todellakin matka. Oivalluksia, umpikujia, löytöjä ja ideoiden syttymistä ja sammumista. Sitähän on musiikin tekeminen. Ei se ole pizzan tilaamista listalta. Alla vastaavien indieosaajien oivalluksia ja löytöretkiä soittolistan muodossa. Jaa, tallenna ja kuuntele.
HP Siikasaari - Elämä on lahja
(säv/san. HP Siikasaari)
HP ei ole itselle uusi tuttavuus vaan on tullut somessa vastaan jo tovi sitten. Herralla on pitkä ura musiikin parissa niin esiintyjänä, studiomuusikkona kuin biisintekijänäkin. Yksi Siikasaaren kokoonpanoista Duo Veljekset ui aikanaan somevirrassa silmien eteen ja siitä lähtien olen seuraillut ja diggaillut biiseistä ja hänen tavastaan tehdä. Aiemmin soolona englanninkielistä musiikkia julkaissut HP iskee nyt suomenkielisen pariin vastustamattomalla tavalla.
Ystävän esikoispojan syntymään ja sen tarkasteluun kietoutuva Elämä on lahja - kappale on hieno osoitus siitä, että reseptissä ei tarvitse olla tuhansia erikoisia ainesosia, jotta kakku olisi hyvänmakuinen ja erottuva. HP taikoo kappaleeseen vangitsevan tunnelman äärettömän yksinkertaisilla elementeillä: piano, akustinen kitara ja intensiivinen laulu kaappaavat kuulijan kuuntelemaan tekstiä heti alusta. Kaikuambienssi syventää kokemusta ja leijuttaa hienosti kappaletta eteenpäin. Elämä on lahja -teksti havainnoi uutta tulokasta tarkasti ja peilaa pienen ihmisen syntymäominaisuuksia katsellen toiveikkaasti tulevaisuuteen. Hieno on teksti ja pysäyttää kyllä ajattelemaan, että kuinka ihmeellinen ja ainutlaatuinen tämä elämä meille kaikille on. Ja kuinka ihmeellistä on seurata oman lapsensa kasvua vauvasta, taaperoksi ja koululaiseksi, teiniksi ja aikuiseksi. Paljon mahtuu kiviä polulle, mutta myös tavattomasti iloa ja oivalluksia.
Aihe iskee tietysti keski-ikäiseen kahden lapsen isään väkisinkin. Musiikin korkein saavutus on pysäyttää kuulija ja herättää ajatuksia. Ja sen HP Siikasaari tekee vastaansanomattomalla tavalla. Vein juuri pojan kouluun ja aloin kirjoittaa tätä. Nyt tuli tunne, että pitäisi hakea poika kotiin ja viettää päivä kahden ollen läsnä ja eläen niiden asioiden ehdolla, jotka tässä elämässä oikeasti ovat tärkeitä. Tämä olkoon osoitus kappaleen voimasta ja korkein ylistyssana. Se kiinnittää itsensä elävään elämään, kuulijan kokemuspiiriin ja saa aikaan tunteita, jotka olivat piilossa. Se herättää, se antaa voimaa ja saa haluamaan enemmän. Kiitos HP, tarvitsin tätä tänä aamuna. Extramaininta myös kansitaiteesta joka taitaa lainata Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi -klassikon kuvastoa.
Alive Alive - Jälki
(säv. Atte Alanen, san. Alexandra Knuutila)
Metallimusiikkia ei liikaa ole indie-maanantaissa kuultu. Varmasti siitä syystä, että en ole erityisesti metallimusiikin suurkuluttaja. Olen kyllä melankolinen mutta ehkä rauhallisemman ilmaisun ystävä. Mutta eihän hyvä biisi genreä katso ja kun Teemu Aallon somesta nousi eteeni Alive Alive - yhtyeen uusin sinkku Jälki, päätin heittäytyä kyytiin. Ja hyvä niin. Vuonna 2023 perustettu espoolainen metallijyrä imaisee kyytiin hyvillä soundeilla ja tylyllä kitarariffittelyllä. Ei tässä aleta jarrua turhaan painamaan - antaa palaa. Laulajana toimivan Alexandra Knuutilan ääni ei silti jää jalkoihin massiivisen bändi-ilmaisun keskellä vaan kertoo tekstin tarinaa uskottavasti ja niin, että myös teksti saa ansaitsemansa huomion.
Tekstissä mennään syvään päähän, se on kertomusta siitä, miten tämä ihmisen elämä ei aina ole sitä ruusuilla tanssimista. Jos edellinen kappale Elämä on lahja katseli eteenpäin toiveikkain silmin niin Jälki kappaleessa on sitten ehkä hieman kyynisemmät (tai realistisemmat) lasit päässä. Varjoista on vaikea päästää irti. On myös vittumaista katsella sivusta jos henkilön demonit eivät vaan päästä otteestaan. Päihteiden kirouksesta on vaikea ponnistaa irti. Ja uskokaa, kun sanon että tiedän mistä puhun (18 vuotta stone cold sober). Teksti ei kiertele eikä kaartele se toteaa todeksi nähtyä ja elettyä. Kun vielä Knuutilan ilmaisussakin on ulottuvuuksia ja tunnetta niin toimiva paketti on koossa. En osaa lokeroida metallimusiikkia, mutta hienoja elementtejä on biisiin taiottu ja sovitus on mainio. Ei tylsää eikä puuduttavaa. Vakava aihe, tyly kuorrutus.
Anni Snellman & Niilo - Alusta loppuun kauniita
(säv/san. Snellman/Äkräs/Nikula/Lehtonen)
Anni Snellman ja Niilo ovat molemmat olleet käsittelyssä Uuden suomalaisen musiikin - podcastissa. En muista tarkkaan minkälaista palautetta siellä raati antoi. Mielestäni varovaisesti diggailtiin. Molemmat ovat uuden polven tekijöitä ja uransa alkupuolella. Takana on kuitenkin kummallakin ns. hittejä ja kuuntelijoita on alkanut kertyä. Niilolla on vyöllään jo useampikin “lainakappale”, joille on kerätty hyvät striimiluvut. Bongailin näiden kahden artistin tulevaa yhteistyötä etukäteen somesta ja mietin, että pitää antaa mahdollisuus ja lähestyä avoimin mielin. Snellmanin Rakkaudella haista paska -kappale oli aikanaan virkistävää valtavirtapoppia ja laulajattarella on hieno ääni. Niilo puolestaan on mielestäni kiinnostava tapaus noin ylipäätään. Tavallaan kiva katsoa, mihin rahkeet riittää originaalimateriaalilla.
Ensinnäkin Alusta loppuun kauniita -kappale on kuorrutettu erittäin hienoon kuoreen. Olli Äkräs vastaa tuotannosta ja kun puikoissa on yksi Suomen eturivin tuottaja niin se kyllä näkyy lopputuloksesta. Soundillisesti ei mitään huomautettavaa ja mielestäni kappaleessa ei ole painettu pohjaan sitä “wall of soundia", jota niin usein kuulee nykymusassa. Tekstille ja erityisesti laulajille annetaan tilaa, eikä paahdeta tuotannolla ylitse. Anni Snellmanilla on valloittava ääni. Herkkyyttä löytyy ja tulkinnassa on uskottavuutta. Parisuhteen päättymisen teemoissa viipyilevä teksti tarvitsee haavoittuvuutta ja sitä löytyy. Eron hetki on uusi alku. Näissä samoissa tunnelmissahan minäkin olen biiseissäni majaillut, joten samaistumispintaa löytyy. Niilokaan ei omassa osuudessaan jää jalkoihin. Ja duettona kappale on siitä poikkeuksellinen, että siinä esittäjät ovat harvinaisesti tasapainossa. Tarina täydentyy luontevasti eikä tule kiusallista oloa, että tässä on yksi päätähti. Snellman on myös omaksunut mielestäni kekseliäästi kirosanojen sijoittamisen tekstiin. Varmasti nuoren naisen, herkän ääneen ja kirosanan yhdistäminen tuo sellaista kontrastia, joka nousee esille. Ei itsetarkoituksellisena vaan nimenomaan tehostamassa sanomaa. Toivon kummallekin artistille nousujohteista uraa. Varmasti hyvien tuottajien ja biisintekijöiden avulla sellainen onkin luvassa. Omaa ääntä ja persoonaa molemmilta löytyy jo.
Anni Snellman Instagram
Niilo Instagram
Soittolistanostot:
Eimi Ameli - ENSIMMÄISEN KERROKSEN AVARUUS