Hiioihei, on tiistai eikä maanantai. Vuodenen musiikkivaikuttajan elämä tuntuu olevan niin kiireistä, että ihan päivän päälle ei enää vastuissa pysy. Mutta siitäkin huolimatta, että kiire ja joulustressi painaa päälle, niin nyt mennään taas indie-musiikin ihmeelliseen maailmaan. Viime viikot ovat osoittaneet, että Spotify-korporaation päätös siirtää listojen laatiminen Ruotsiin on ollut fiasko. Ei nouse listalle enää edes major-levy-yhtiöiden lempilapset. Toki nopeasti näyttää yhteydet pelaavaan, kun biisejä jälkikäteen listalle nostetaan. Liekö indieporukalla moisia “suoria” linjoja. Tuskin. Iso keskisormi tälle korporaatioluteelle. Ei näin. Mutta siitäkin huolimatta, että indiekappaleiden löytäminen on entistä vaikeampaa indie-maanantai iskee tajuntaan.. Ja tällä kertaa luvassa joululaulu-special. Let's go!
Heidi Beth - Lumienkeli
Heidi Beth kävi vierailulla viime sunnuntain liven chatissa ja vihjasi Lumienkeli -kappaleesta. Rohkeaa ja suoraa toimintaa. Kappale veti leuan lattiaan ei ainoastaan yleisöltä vaan myös kyyniseltä setäraadilta. Siinä missä Olli Halosen joululevy on täynnä laskelmointia ja markkinavoimia (toisin kuin Yle väittää) niin Heidi Beth lähtee aidommalle linjalle. Melankolinen, rivien välissä isoja asioita kertova teksti saa seurakseen pienieleisesti alkavan, mutta hienosti kasvavan sovituksen. Kaiken kruunaa laulajan hieno ääni ja tulkinta, jossa kuulee tekstin painoarvon.
Tällaisia joululauluja on liian vähän. Kun ei itseasiassa lauleta edes joulusta. Joulu on vain viitekehys kaipaukselle. Se todentaa poissaolevien merkitystä ja tekee näkyväksi sen, että kaikki ei ole niin kuin ennen. Hienosti on saatu myös uskoa tulevaan ja surun keskeltä kumpuavaa toivoa siihen, että eteenpäin on mentävä. Vesteri Ollinen, Lilja Lundén apunaan Heidi Beth on saanut aikaan kappaleen joka pysäyttää. Pysäyttää kovemmin kuin moni muu joululaulu. Ei liioiteltua kimalletta vaan aitoa ikävää. Ei silti liian synkkää vaan ajatuksia herättävää toteamista. Juuri niin kuin joulun pitää ollakin. Se on tärkeiden ihmisten muistamista, olivat he mukana tai jossain “tähtien takana”. Soisi tämänkin kappaleen soivan enemmän kuin esimerkiksi niiden Olli Halosen muovisten tekeleiden. Hienoa Heidi Beth!
Arja Koriseva - Anna joulun jäädä sydämeen
Jos edellä mentiin Heidi Bethin kappaleen myötä melankolisiin ja vähän poikkeuksellisiin joulutunnelmiin niin Arja Korisevan tahdissa mennään mielestäni perinteisempiin joululauluaiheisiin. Toivoa ja rauhaa. Näitä arvoja soisin näkeväni enemmän myös muissakin lauluissa kuin vain joulunajan biiseissä. Ja Arja Koriseva. Jos sinivalkoisia ääniä pitäisi listata nostaisin Arja Korisevan TOP3 -podiumille. On niin kaunista laulua, että melkein tulee tippa linssiin (tai no kyllä se tulee, mutta mitään en myönnä). Kun sanoituksessa vielä kuvataan hienosti sitä tosiasiaa, että joulun taika ei yllä kaikkialle eikä koko vuodeksi niin täydellinen resepti on valmis. Voi kun tämä ihmiskunta joskus ymmärtäisi elää paremmin eikä toistaisia aina samoja virheitä. Mutta opitaanko me, ehkä. Ainakin Anna joulun jäädä sydämeen pysäyttää ajattelemaan ja kääntämään kelkkaa yksi kuulija kerrallaan. Yksi parhaista joululauluista koskaan. Jussi Rasikangas ja Toni Nygård osaavat asiansa. Samoin tuotantopuolella on vältetty kliseisimmät joululauluratkaisut.
Katariina Koivusalo - Toivon
Toivo - se on yllättäen muodostunut tietyllä tavalla yhdeksi kantavaksi teemaksi itsellenikin. Ehkä kyyniseen kuoreen mahtuu säröjä ja toivo on yksi aihealue, jota huomaan eri kulmista käsitteleväni. Katariina Koivusalo yhdistää Toivon -kappaleessa voimansa Minna ja Miri Miettisen kanssa ja kolmikko taikoo esille ensinnäkin hienon tekstin, kauniin sovituksen aidoilla soittimella ja teos kruunautuu Koivusalon kertakaikkisen hienolla äänellä. Puhdasta laulua, eikä kaiken läpäisevää autotunekäsittelyä ole tarvittu. Eikä mitään turhaa omien kykyjen esilletuontia vaan tekstin ja tunteen välittämistä. Vähäeleistä, mutta taitavaa.
Tekstikin on ammattilaisen käsialaa. Hienosti on saatu rivien väliin mahdutettua paljon oikeita asioita. Joulun oikeat arvot kuuluvat läpi. Ja hyvä niin. Yltiömakeus loistaa poissaolollaan ja vaikka bändisovitus on voimakas niin Koivusalon ääni ei jää jalkoihin missään kohtaa. Mieluummin tätä kuuntelee kuin CocaCola-joululauluja. Sopivasti ajattelemisen aihetta ja taituruutta joka imaisee mukaansa.
Näillä esittelyillä indiemaanantai siirtyy joulutauolle. On ollut antoisa syksy indiemusiikin parissa. Jatketaan taas ensi vuonna hyvän musiikin parissa! Antakaa joululaulujen soida juhlan aikana!