Oman debyyttialbumin julkaisu ja syysloma sekoittivat pakkaa (ja päätä) sen verran, että viime viikon indienostot jäivät tekemättä. Mutta ei huolta huomisesta. Palataan ns. ruotuun ja nostamaan Suomen indieskenen uutuuksista esittelyyn minun mielestäni nostamisen arvoiset teokset. Ja hei, jos nyt on vihjeitä sellaisista tekijöistä, joita en ole nostanut niin pistäkää ihmeessä vinkkejä. Aikani on rajallinen, joten ihan kaikkea julkaistua “indiemusaa” en ehdi esittelyjä silmälläpitäen läpi käymään. Jälkeen surutyön - levy on muuten kuultavissa kaikissa suoratoistoissa ja tältä sivulta ostettavissa digiversiona. Ota tyypit myös siitä! Tästä soittolistaan:
Antti Paalanen - Kirsikankukka
Suoratoistopalveluiden ehdoton plussapuoli on se, että ne uittavat kuuloaistiin musiikkia, joka väistämättä fyysisen äänitteen aikaan olisivat jääneet kuulematta. Algoritmit työskentelevät joskus puolellamme tuoden esiin piileviä helmiä. Sellainen helmi on Antti Paalasen Kirsikankukka. Haitarimusiikki saa varmasti monessa aikaan tietynlaisia mielleyhtymiä. Avatkaa mielenne. Paalanen yhdistelee perinteiseen haitari-ilmaisuun nykymusiikin sävyjä, elektronisia elementtejä ja poikkeuksellisen hypnoottista poljentoa. Kirsikankukka -kappaleen kruunaa Paalasen raspinen ääni, jonka rinnalla Bablo vaikuttaa Cantores Minores -kuoron jäseneltä. Tässä ei nimittäin leikitä mitään Joe Cockeria vaan välitetään tunnetta. Kirsikkana kukan päällä on murremuotoinen teksti. Oi, että.
Alavudelta kotoisin oleva Paalanen on palkittu ja arvostettu etnomusiikin taitaja, harmonikkamestari ja mm. musiikin tohtori. Tätä taustaa vasten täytyy nostaa hattua, että vuonna 2025 pistää pöytään näin root-osaston kamaa ja relevanttia mutta ei vanhaa toistavaa musiikkia. Harmonikkamusiikki elää ja voi hyvin ja onneksi löytyy näitä rohkeita sieluja, jotka vievät vanhahtavan soittimen uusiin maailmoihin. Kesällä todistin Ylöjärven torilla kesäyössä Harri Kuusijärven trion keikkaa, jossa oli samanlainen uusintamisen ote. Ei haise Kirsikankukassakaan dollarin haju. Eikä markkinamiesten SWOT-analyysit. “Tyhjin käsin me tänne tullallaan. Eikä kukkaan täältä mittään mukkaan saa” . Tässä se. Parempi ottaa irti ajasta se minkä voi. Täysmittaisesti.
Hannnu - Jos olisin vanha
“Jos olisin vanha niin muistelisin menneitä" aloittaa Hannnu -yhtye kappaleen kärkeen ja lähtee sitten itseironisesti muistelemaan menneitä. Kappaleen soundi toimii, tarinassa mennään nostalgisissa tunnelmissa, päiväkirjamaisesti käyden läpi nuoruudessa koettuja asioita ja tehtyjä tekoja. Nimiä viuhuu: Vexi, Jussi, Pete jne. Tapahtumia riittää, kun pakusta lähtee sivuovi tai kun pingistä pelataan kahdella pallolla nelinpelinä. Hienoa analogista soundia huokuu Jos olisin vanha. Kitarat kuulostavat kitaroilta ja tunnelmallista soitantaa läpikotaisin. Kitarasoolollekin on annettu tilaa enemmän kuin nykypäivän rokkibändien kokonaisella levyllä. Hyvä. Tuokaa kitarasoolot takaisin!
Hannnu yhtyeen kokoonpanossa ovat “useimmiten” Hannu Sepponen, ja Reijo Kärhä sekä apuunrientäviä muita muusikoita. Kaksikolla on taustaa Noitalinna Huraa -orkesterista sekä muista kokoonpanosta ja kyllähän tässä ehkä tietyllä tavalla Noitalinnasoundiakin kuulee MUTTA Jos olisin vanha seisoo kyllä ihan omilla jaloillaan. Olen tainnut jo monta kertaa sanoa pitäväni “postikortteja” vangitsevista teksteistä ja niitä kappale tarjoaa. Ja tietysti iskee keski-ikäiseenkin, kun se vanhojen muistelu on alkanut olemaan itsellekin arkipäivää. Jos siis olisin vanha.
Kummipojat - Kalervo Palsa
Pelkkä biisin nimi velvoittaa kittiläläistaustaista kantrimuusikkoa ottamaan selvää mistä Kalervo Palsa -niminen kappale voi mahdollisesti kertoa. Ja kun tuolla biisin nimellä kun lähdetään radalle, niin velvoite on vahva. Palsakaan ei ollut mikään keskitien kulkija. Jos käy Kittilän Palsa museossa niin aistii, että monella tapaa ongelmainen taiteilija on kyseessä. Mutta taidetta syntyi. Kummipojat pistää alusta saakka punk-asenteella kitarat soimaan ja rummut takomaan tahtia. Kuuta ulvotaan lakeuksilla ja todetaan, että en osaa platonisesti rakastua. Laulajan ilmaisu ei pyydä anteeksi. Kertsissä on imua kun todetaan Kalervo Palsa olevan isäjumala!
Punk-ilmaisun taakse kätkeytyy taitavaa musiikillista osaamista. Väliosassa mennään “hippitunnelmiin” hienosti uiden. Yhtyeen markkinoissa vilahtaa mm. Sielun Veljet ja yhtyeen Strawberryland-levy on saanut esim. Desibelin-nettiarvostelussa viisi tähteä. Ei noita kannuksia tuurilla saada. Suomirockin uuden aallon lupaus kertoo Rumba. Hienolla tiellä on Mauno Terävän luotsaama yhtye. Täytyy ottaa haltuun yhtyeen muutakin tuotantoa.
Soittolistanostot:
Tiikerin vuosi - Sirkka Linnea
Viitasen Piia - Suoraa toimintaa
Louna0nline - Tahdon