Mitä tarjoaa kaurapeltojen ja kesäiltojen täyttämä indie-rintama tällä viikolla? Todennäköisesti taas mennään niin sanotusti syvään päähän. Keski-ikäistä, kyynistä, ihmisenkaltaista otusta koskettaviin sävyihin. Välittämättä markkinavetoisesta bisnesajattelusta tai striimimääristä ja listasijoituksista. Olen entistä enemmän sitä mieltä, että musiikkitaiteen toivo on valtavirran tuolla puolen. Paikassa jossa tarinat, tunteet ja ilmaisu asettuu tekemisen keskiöön.
Sateet - Aikamme hetket
Aikamme hetket -kappaleen julkaisun ennakkomainos ui tajuntaani tuottajaguru Teemu Aallon somepäivityksestä. Lähtökohtaisesti kaikki, mitä Teemu tekee on kiinnostavaa, koska mies toimi myös tuottajana oman musiikkini osalta tulevalla albumilla. Ja onneksi laitoin Aikamme hetket soimaan luureista heti sen ilmestyttyä. Mykistävä tuokiokuva elämän pieniin hetkiin, jotka katoavat liian nopeasti muistojen maailmaan. Nuoruuden katoavaisuus. Menneet maailmat, joita ei enää saa takaisin. Arjen kiireet, jotka helposti peittävät alleen kumppanin kanssa koetun yhteyden. Tuttuja teemoja eräälle kantrilaulajalle Lapista.
Ja kuinka rohkeasti artisti nimeltä Sateet (Sanna Koskimies) jakaa maailmaansa meille kaikille kuultavaksi. Kuljettaa meidät laiturille hyppäämään lämpimään veteen. Kesäpäivään, joka kestää ikuisuuden ja hetkeen, joka säilyy mielessämme, ja jota tulemme kaipaamaan, kun aika vääjäämättä kulkee eteenpäin. “Hiljalleen häviää lapsuuden muistot, aikamme niissä ohikiitävää.” Kuinka totta. Ja kuinka samaistuttavaa tässä keski-ikäisen ruuhkavuosien keskellä kamppailevassa elämässä. Kipuilua nykyisyyden ja menneen välillä. Hetkiin kiinnittymistä vimmalla ja voimalla. Rohkeutta on avata itsensä ja sen Sanna Koskimies tekee.
Ja minkälaista musiikkia. Ei ylituotannon hiventäkään. Sovitus tukee kappaleen tarinaa. Laulajan hieno ääni ja tarina ovat keskiössä. Paljon tuttuja Teemu Aalto -henkisiä sovituksellisia juttuja, mutta ei maneereita. Teemu menee biisi edellä eikä pelkää tehdä asioita eri tavalla kuin muut. Raikas, kevyt soundi jollaista kuulee liian vähän nykyään. Ja biisin annetaan kasvaa ja elää koko mittansa eli yli neljä minuuttia. Harvinaista. Laulukin lähtee mukaan vasta puolen minuutin kohdalla. Tämän yhteistyön soisi jatkuvan ja saavan näkyvyyttä myös laajemmin. Moni musamediassa hehkutettu naisartisti on kalpea varjo tämän kappaleen aitouden rinnalla. Tekisi mieli lähteä ajamaan fillarilla hiekkatielle, ajaa liian lujaa alamäessä ja irrottaa käsiä ohjaustangosta. Elää, hengittää ja olla olemassa.
M - On keskittyvä eläviin
Hypnoottisella kitaroilla ja rumpukompilla heti startista liikkeellä lähtevä On keskittyvä eläviin vie mukanaan alkutahdeista alkaen. Artistinimen M taakse kätkeytyy Minja Koski joka operoi hienosti folk/kansanmusiikki -sävytteisen musiikin parissa ja takana on jo pitkä ura erilaisten musiikillisten julkaisujen parissa. On keskityttävä eläviin otsikko tarjoilee jo oikeastaan biisin perusajatuksen tarjottimella. Nyt ei katsota taaksepäin sellaiseen joka ei elä. Tai sellaiseen joka vaientaa kertojan sisäistä ääntä. Täytyy katsoa ympärilleen, mennä ytimeen ja sananmukaisesti keskittyä eläviin (tunteisiin, asioihin, olentoihin)
Mystiikka on tekstissä riittävästi ja eikä se aukea välttämättä edes kahdella kuuntelulla. Mutta se edelleen vain plussaa, että laulut eivät ensipuraisulta aukea kokonaisuudessaan. Tulkinnat elävät ja sekä musiikista että tekstistä avautuu uutta kulmaa jatkokuuntelulla. Sovitus on orgaaninen, hypnoottinen, kansanmusiikkivivahteinen ja hengittävä. Minja Kosken ääni on persoonallinen eikä sitä ole autotunella liikaa robotisoitu. Jälleen pistää silmään sinkun syntytarinasta: “Bändin kanssa sovitettiin akustiseen suuntaan ja livenä äänitettiin pohjat Lammilla”. Live kuuluu ja tuo sovitukseen henkeä. Eikä innoittajana toiminut Casio -kosketinsoitin tuo teokseen muovisuutta. Päin vastoin. Jos oikein tein taustatyötä niin kyseessä on uuden albumin ensimmäinen single. Ei toimi huonona sisäänheittäjänä vaikka artisti ei itselleni ole aiemmin tuttu. Kiinnostavaa musaa. Tälle musallekin liveympäristö tekee varmasti vain hyvää, lisää tunnelmaa, lisää hehkua. Lisätään listalle.
Mikael Gabriel - Pienestä kii
KYLLÄ, nostan indielistalle yhden Suomen musiikki- ja viihdetaiteen eturivissä viihtyvän tekijän. Ja olen valmis ottamaan vastaan asiasta arvostelua. Tämän blogiosion johtoajatus on nostaa esiin indietekijöitä ja monella tapaa Mikael G. ei tätä perusajatusta täytä. MUTTA. Levy-yhtiö Kaiku on indielafka vaikka myi juuri sielunsa kapitalistisella alttarille ja aloitti “syvemmän yhteistyön” Warner Musicin kanssa.
No miksi Miklu on listalla? Siksi, että hänen “uuden lehden kääntävä” tekeminen ansaitsee tulla huomatuksi juuri siitä syystä, että se sisältää sävyjä, joilla tälle blogilistalle pääsee: Aitous, rohkeus ja oma polku. Mikael Gabriel on kolmella viimeisimmällä sinkkujulkaisullaan: Valinnu mun tien, Tää yö ja uusin Pienestä kii tuonut esille aidon minänsä, henkilöhistoriansa varjot ja valot ja niputtanut ne rohkeasti uudenlaiseen musiikilliseen ilmaisuun. Miklu laulaa enemmän kuin koskaan, laulun aiheet eivät monen suomiräp-skenessä nykyisellään vaikuttavan tavoin keskity pelkästään yöelämään, alkoholiin, nopeisiin autoihin tai yhdenillan juttuihin. EI. Mikael Gabriel kertoo esimerkiksi Pienestä kii -kappaleessa, mistä on tultu läpi ja miten lähellä polun kääntyminen pimeyteen on ollut. Ja kaikesta huokuu, että laulaja on löytänyt elämäänsä toivoa ja suuntaa. Ja on kiitollinen siitä, missä on nyt. Rauhan aistii.
Olisi helppoa niputtaa Mikael Gabriel valtavirran edustajaksi ja bisneskoneiston osaksi. SILTI. Jos kappaleiden teksteille antaa mahdollisuuden niin ammattimaisesti tehdyn biisimateriaalin ytimessä on totuus ja aitous. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että halutessaan Miklu voisi olla Suomen Post Malone - räppäri joka hyppää genrerojen yli suomikantrin valtiaaksi. Toki hän tekee raja-aitojen ylitystä jo nyt ottaen suvereenisti haltuun pop-osaston ja tarjoillen tyylipuhtaan musiikin ohella myös tekstejä, jotka eivät ole ChatGPT -tasoa. Näitä pitää kuunnella. Ja ainakin itselleni tekstit antavat tarttumapintaa. Olen omassa elämässäni tehnyt kaksi täyskäännöstä 17 vuotta ja 8 vuotta sitten. Jos tie olisi jatkunut samaan suuntaan en olisi tässä. Ja se on oikeasti aika pirun pienestä kiinni. Arvostan Mikaelin rohkeutta sekä kykyä ja halua uudistua. Sillä on eittämättä hintansa ja epäilijöitä piisaa. Toisaalta Mikael Gabriel saa tällä myös uusia kuulijoita. Kuten minut. Well done. Peace.
Soittolistanostot:
Eetu Riikonen - pelkään kuolemaa
De La Rocka - Nekronauts
Zedis - Vaivutaan nirvanaan
Pegasos - Kulta