Hiiohoi sanois kantrilaulaja! Maanantai saapuu ja tietysti kaikki odottavat malttamattomasti, että ketä tänään esitellään. Valtakunnassa odotellaan toki myös UMK-kappaleiden julkituloa ja spekuloidaan siitä, kuka mahtaa tällä kertaa päästä Viisuihin asti edustamaan. Ja onhan meilläkin tulossa ukkojen kanssa UMK-podcast heti perjantaina, jossa armoton raati ruotii tämän vuoden edustajat poikki ja pinoon. UMK ei sinänsä ole ainakaan minun mielestäni tarjonnut musiikillisesti mitään valtavan mullistavaa pitkään aikaan. Mutta onhan se tietysti näyteikkuna monelle. Tosin aika moni tämänkin vuoden tekijöistä taitaa olla major-yhtiöiden tai ammattimaisten biisinikkareiden käsialaa. Jos biisillä alkaa olla viisi tai kuusi tai enemmän kirjoittajaa, kertoo se jostakin.
Mutta se siitä ja indiemusiikin kimppuun. Paljon on porinaa riittänyt Spotifyn listakuratoinnista ja vastavoimiakin on saatu, nimittäin indietekijät ovat alkaneet koota suoratoistopalveluihin erilaisia soittolistoja, joille nostetaan erilaisten prosessien kautta uutta musiikkia nimenomaan indiekulma edellä. Tässä muutama lista, jonka voitte myös ottaa haltuun, jos indiemaanantain nostolista ei riitä.
Uuden musiikin lista - sisältää 100 kappaletta, jotka käsittääkseni valitaan raadin toimesta. Päivittyy viikoittain ja sisältää hienon läpileikkauksen indiemusasta. Täältä löytyi omallekin listalle muutama hyvä tekijä. Listan ongelma lienee algoritmimielessä se, että se on genreltään varsin moninainen. Tämä voi pahimmallaan johtaa siihen, että listalla olijat eivät täysimääräisesti näkyvyydestä hyödy, jos kuulijat skippaavat biisejä oman musiikkimaun ohjaamana. Mutta hyvä startti. Toivotaan, että ns. genrelistoihin riittäisi resursseja, koska niille on erityistä tarvetta nykytilassa.
Uuden Suomi -indien lista - päivittyy kollektiivisesti eli käyttäjät voivat itse lisätä kappaleita listalle. Sääntöjen puitteissa, joista yksi on ei A.I. -musiikkia. No listalla on ainakin yksi tekoälyllä osin tehty kappale ja ns. digiartisti, joten tässä ehkä kollektiivisen ylläpidon yksi ongelma. Mutta hyvä lista tämäkin ja päivittyy semiaktiivisesti. Hyviä poimintoja myös “menneistä” indiehelmistä.
No se siitä, listoja tulee listoja menee. Meikäläisen indiemaanantai tietysti on enemmän omiin tarpeisiin ja omista lähtökohdista tehtyä hommaa. Ja jos omaa musiikillista uteliaisuutta tyydyttämällä saa nostettua samalla muutaman kanssaindieilevän yhtyeen/artistin häntää niin sehän on vaan plussaa. Nyt asiaan ja tsekatkaa lista Spotifystä. Tallenna ja jaa. Päivittyy viikoittain. Niin kerta.
Eimi Ameli - Lintupilvi
(Kirjoittaja Heidimaria Systä)
Eimi Ameli osaa asiansa. Meikäläisen listalle lyhin tie on yleensä suora promo. “Minulla on tullut uusi biisi, voisiko sen esitellä” → no tottakai voi. Eimi Ameli on ollut aiemminkin listalla muistaakseni ukulele -vetoiselle Välitila-Romanssi kappaleella. Samaa tekstillisesti mielenkiintoista, pelkistettyjen mutta mielenkiintoisten sovitusten linjaa jatkaa myös Lintupilvi-kappale. Tällä kertaa johtoinstrumenttinä ovat enemmän koskettimet, jotka maalailevat leijailevaa tunnelmaa kuulijan tajuntaan. Laulajan ääni pitää edelleen otteessaan ja tuntuu kietoutuvan erityisen vahvasti taustaan vahvistaen immersioita (joo tsekkasin sanakirjasta).
Eimi Amelin erityispiirre on lyriikkojen sisältö. Ne täytyy kuunnella, niitä täytyy pureskella, kerrata ja miettiä. Nyt mennään mielestäni jonkinlaiseen arjen kuvaukseen, jossa heilutaan menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden tasoissa. Teksti ei päästä helpolla. Eikä se varmasti minullekaan näillä kuunteluilla vielä auennut. Mutta se toimii. Teksti on tavallaan sovituksen ja laulajan äänen luonnollinen jatke, joka sitoo teoksen lopullisesti yhteen. Varmasti valtavirtaan liian “vaikeaa”, vaatii keskittymistä ja pysähtymistä ja se ei nykyihmiselle ole helppo rasti. Omalla tyylillään Eimi Ameli pitää kuitenkin otteessaan ja vie mukaansa tunnelmalliseen kappaleeseen.
Juhana Poppius - Lintu
(Kirjoittaja Erkka Juhana Paukkonen)
Ääni ja kitara - tyyppinen ilmaisu on alkanut viime aikoina itseäni kiinnostaa yhä enemmän. Maailmalta on asiasta todella kovia esimerkkejä (Jesse Welles, Stephen Wilson Jr) ja se on tavallaan tyyli, jota en itse soittotaitoni puutteiden vuoksi ole saanut itse vietyä omassa musiikillisessa ilmaisussani kovinkaan pitkälle. Kun sovitus pelkistyy, sanottava tiivistyy ja saa painoarvoa. Ja niin se tekee Juhana Poppiuksen tapauksessakin. Pelkistetty kitarasovitus, laulajan hienosti soiva ääni ja painokas teksti. Tarvitseeko muuta. No minun mielestäni ei tarvitse. Toki joku musiikillinen taho voi olla eri mieltä ja varmaan radionsoittolistojen sisältömanagerit. Olette väärässä.
Kansanmusiikkia, iskelmää ja americanaa kertoo Juhanan oma Spotify bio. Varmasti näin, mutta myös sellaista omaa kulmaa, jossa kaikki nuo edellä mainitut sulatetaan yhteen, maustetaan ja lopputuote on omanlaistaan ja erityistä. Jotain 70-lukua meikäläinen näissä kuulee. Teksti ei tässäkään päästä helpolla. Pitää jälleen kerran pysähtyä. Antaa aikaa. Ja tietysti tulkinta kiinnittyy aina myös omaan kokemusmaailmaan. Jonkinlaista vanhasta irti päästämisen rituaalia luulen kuulevani. Omien heikkouksien hyväksymistä ja niistä eteenpäin pääsemistä. Kasvua. Itsensä hyväksyntää. Ehkä olen väärässä. Juhana tuskin asiaa silti oikaisee. Ajatuksia on herännyt ja se on aina pääasia. Mauttomuus ei kuulu edes kaurapuuroon. Olisi livenäkemisen arvoinen tämä miesoletettu. Tasapainoista ja ammattimaista eikä yhtään liikaa koristeltua.
Lauri Peisterä - Ajan sun luo
(Kirjoittaja Lauri Peisterä/Petri Kuusela)
Jos edellä tuotiin esille pienimuotoisten sovitusten voimaa niin samaa linjaa jatkaa Lauri Peisterän ja Petri Kuuselan kynäilemä hieno kappale Ajan sun luo. Tällä kertaa keskiöön asettuu myös tekstillisesti ja melodisesti pelkistetty ilmaisu, joka saa taustakseen kitaran, mutta myös sellaista “kaikuambienssia”, mikä myös miellyttää meikäläisen korvaa. Vaikkakin täytyy sanoa, että se nykyään on varsin yleistä JA erityisesti A.I-musassa läpitunkevaa. Mutta tässä ei nyt olla tekoälymusiikin kanssa liikkeellä, vaan mieleen ui jälleen Stephen Wilson Jr. ja se on ainoastaan hyvä referenssi. Lauri Peisterän äänessä on myös sellaista herkkyyttä, joka imaisee mukaansa heti alusta asti.
Tekstillisesti Ajan sun luo -kappale etenee mielestäni varsin perinteisessä parisuhdeteemassa. Jos siis oikein tulkitsen. Mutta hieman sellaista toivottomuutta on tässä rakkauden tunnustuksessa. Yksinpuoliseksi ehkä jää. Vetovoimaa on, vaikka ehkä tietyllä tavalla tunteiden yksipuolisuus on jo kertojankin tiedossa. Teksti ja melodia etenevät rauhallisesti, tarina kasvaa ja sovitus kuljettaa vaivattomasti öisen maantien tunnelmassa. Lauri ei ole ihan ensimmäistä kesää musiikintekijänä liikkeellä. Debyyttiä on tullut ulos jo 2021. Toivotaan, että kuuluisi paljon enemmänkin. Toivottavasti radiot antavat tilaa rauhallisemmalle lähestymiselle. Vaikka pelkään, että “chachacha” musa kiilaa edelle. Mutta tämänkin meni “pitäisi nähdä livenä” listalla. Bravo Lauri. Jään odottamaan innolla lisää.
Soittolistanostot:
Ray Jone & The Nekalabama Thunders - Madrid