Taas on aika indien. Vauhdikas viime viikko takana. A.I- musiikkikeskusteluiden ja ränttien jälkeen on aika sulkeutua “luomuviljellyn” musiikin pariin. Ilman huolta siitä, että laulaja olisi vain markkinamiesten markkinatutkimukseen luotu digiavatar. Nyt mennään aidolla äänellä, aidolla persoonalla, ihmiseltä ihmisellä, sydämestä sydämeen. Tsekkaa luomulista:
Topi Saha - Säästön hinta
Topi Saha iskee viikon ensimmäiseksi indienostoksi salaman tavoin 2025 vuodelle päivitetyllä protestilaulullaan Mikko Perkoilan alkuperäisteoksesta, jossa yksinkertainen sovitus vie eteenpäin viiltävän kantaaottavaa tarinaa pohtien yhteiskunnan säästöjen hinnasta ja niistä, ketkä lopulta joutuvat maksumiehiksi: “No mitähän ne säästöt maksaa, no se näkee joka elää jaksaa. Se ei paljon paina päätä päättäjän.” Ei pysy taaskaan silmänurkat kuivina. Miten yksinkertaista, mutta miten syvällistä. Häpeäkseni tunnustan, että Topi Sahakaan ei ole itselle tuttu tekijä vaikka levytysuraa on takana jo vuodesta 2010 asti. Tekosyynä käytän sitä faktaa, että olen alkuosan elämääni viettänyt amerikkalaisen roots-musan parissa. Näitäkin kaikuja toki kuuluu tässäkin kappaleessa, joka on Mikko Perkoilan käsialaa ja alunperin julkaistu vuonna 2006 Peilikuva hämärtyy albumilla (alkuperäisteos on muuten rautaa sekin) ja peilaa viiltävästi 90-luvun laman tunnelmia.
Täytyy nostaa hattua Topi Sahalle, että on päättänyt julkaista ilmeisesti keikkasettiinsä kuuluneen coverin. Ja tehnyt siitä oman versionsa. Sanoituksen ajankohtaisuus lyö silmille. Ajat muuttuu vai muuttuuko mitään? Intiimi tulkinta ja “Nebraska” -sovitus alleviivaavat teksti ja tulkinta - keskiöön ajatusta. Tässä ylikuorruttamisen ajassa tervetullutta ja raikasta. Ai perkele, että karisee A.I. - kuonan öljy hartioilta. Puhdistautumisriittinä herättää ja innostaa!
A. Reikko & Kaupungin ääni - Sydänmaa
Olen löytänyt lyhyellä “indiehelmien ihmemaan” -safarilla jo nyt enemmän kuin reilussa vuodessa valtavirtalistaa selaamalla. A. Reikko yhtyeineen tarjoaa alkutahdeista asti mukaansa vievää akustista groovea, jossa haisee maaseudun kylänraitti ja pelloilta puhaltava lämmin tuuli. Polkupyörä, t-paita ja takataskussa nippu saavutettavissa olevia unelmia. Miksihän tässä herkistyy nykyään jatkuvasti. Sydänmaa on nosto juuri julkaistulta levyltä Hulluus, rakkaus ja maailmanloppu. Ja kuunnelkaas tätä: “Levy äänitettiin pääosin livenä ilman klikkiä ja päällekkäisäänityksiä tehtiin hyvin vähän. Stemmalaulusessiot hoidettiin niin, että bändi istui ringissä ja keskellä oli yksi mikki”. PAM! Näin tehdään, kun markkinamiesten exceleitä ei päästetä sisään bändikämpälle markkinointisuunnitelmineen ja strategiapalaverissa todetaan vain “me tehdään muuten tämmöinen levy”.
Sydänmaassa on imua ja vanhan ajan muistelua niin paljon, että tekisi mieli ottaa junalippu Lappiin tältä istumalta. Aikaan ja paikkaan, jossa kaikki oli toisin. Kesätkin oli lämpimämpiä ja niin pitkiä, että niillä ei tuntunut olevan loppua ollenkaan. Kappaleen sanoitus viittaa Soundin taustatarinaa lainaten kirjoittajan isoisään Eurajoen Sydänmaan aseman ratamestariin ja asemarakennukseen joka toimi mummolana. Erilaista aikaa, kadonnut nuoruuden paratiisi, jonka EU-säännöksiä pilkuntarkasti seuraavat virkamiehet purkivat kehityksen tieltä 90-luvulla. Teksti on täydellinen postikortti ja ikkuna. Kaihoisa sävellys ja luomuinen tuotanto tukevat aikamatkaa, jolle heittäydyin useamman kerran tätä kirjoittaessani. Mitä tässä voi tehdä? Heittäytyä virtaan ja antaa musiikin viedä. Jos joku kaipaa täydellistä vastaiskua nykyajan tunnelmille niin ota tämä haltuun. NYT!
A. Reiko ja Kaupungin ääni Instagram
Tammela 33100 - Uni ja kuolema
Listanhan on tarkoitus listata indie-uutuuksia viime viikolta. Mutta kuten olen jo aiemmin todennut omat sääntöni on tehty rikottaviksi. Siksi tälle viikolle nostetaan 29.8. Tammelan yössä -albumin julkaisseen Tammela 33100 kappale Uni ja kuolema. Tässäkään ei mennä markkinakoneiston sanelemana vaan lähdetään ilman kapitalistista kompanssia Jukolan viestin yörasteille vahvalla folk-otteella karttana (sanoituksena) Uuno Kailaksen runo Talo (Uni ja kuolema- runokokoelmasta julkaistu 1931) . Sovitus on kyllä saatu aseteltua runon maisemiin täydellisesti. Lopullisen matkan tuntua huokuva runo saa taustalleen utuisen ja dynamiikan täyteisen sovituksen joka leijuttaa kuulijansa kohti unen ja kuoleman ovia. Yöllistä tuokiokuvaa tarjoaa myös loput albumista. “Tampereen kaupunginosan yöllinen soundtrack” - ei kuvauksena ole kaukana maalista.
Täytyy aina tällaisten kappaleiden ja tietysti ansiokkaan levyn edessä nostaa hattua sellaisilla yhtyeille ja tekijöille, joilla on visio ja ennakkoluulottomuutta sen verran, että uskaltavat mennä sillä kuuluisalla omalla linjallaan. Yhtyeen julkaisuja löytyy Spofitystä vuodelta 2013, josta asti avioparin Jaani ja Annaleena Haapasalon ympärille rakentuva folk/pop/rock/iskelmä -sävyjen vesissä uiva yhtye on polkuaan tallannut. Ansiokasta työtä.
Tammela 33100 Instagram
Soittolistanostot:
TT Wahlroos - Rakkaus haudataan
Katri O - He Said
Pavlovin Kissa - Kiitos