On aika aloittaa säännöllinen blogipostaus, jossa esitellään joka viikon maanantai edellisen viikon uusista “indie” -julkaisuista meikäläisen valikoidut nostot. Tämä ajatus on kuplinut jo pitkään mielessä. Haluaisin kuunnella enemmän musiikkia valtavirran ulkopuolelta ja samalla esitellä näitä löytämiäni tekijöitä, myös omien kuulijoideni korviin. Siksi siis alkaa ensimmäinen säännöllinen ja toistuva blogisarja: Suomi Indien Parhaat. Toivottavasti teillekin tarttuu tästä listasta aikanaan jotakin kuunneltavaa. Kokoan kaikki nostot soittolistalle Spotifyyn (kyllä tämä saakelin limanuljakesovellus on edelleen se kuunnelluin), josta voitte kätevästi jatkossa kuunnella hyvää musaa (siis minun mielestä hyvää). Linkki soittolistaan aina blogin lopussa. Lisäksi kaikki blogi-postaukset löytyvät tagilla "Suomi Indien Parhaat
Pekko Käppi - Musta Ruuna (Svart Records)
Ensimmäisten uutuuksien joukossa korviin kulkeutui Pekko Käppi K:H:H:L -yhtyeen kappale Musta Ruuna. Vaikuttava hippiutu heti introsta asti ja rajut, suomimystiikkaa uhkuvat, sanoitukset veivät mukanaan. Tätä musaa ei liiemmälti radiot soita. Ei edes Järviradio. Akustista leijailua yhdistetään särökitaroihin ja tunnelma on käsinkosketeltava. Väliosassa niin sanotusti “sienipitoisuus" kasvaa ja mennään jonnekin Grateful Dead meets Y.U.P - osastolle. Tästä täydet pisteet. Yli neljän minuutin biisi, mutta ei tunnu tylsältä.
Pekko Käppi on Wikipedian mukaan tamperalainen jouhikkotaiteilija ja Sibelius-Akatemian tuntiopettaja. Yhtyeen lyhennelmä tulee sanoista Kuolleiden hevosten hillittömät luut (siitä mallia yhtyeen nimeen). Musiikkia on julkaistu vuodesta 2001 lähtien ja vuodesta 2015 nykyisen yhtyeen kanssa. Tuottelias muusikko ja omaperäistä kamaa. Plussat myös levyjen ja sinkkujen kansitaiteesta.
Brian - Helppo Lapsi (KHY Suomen Musiikki)
Tutun oloisella soundi ja riffimaisemalla lähtee liikkeellä, nettitietojen perusteella, kulttimainetta nauttiva Brian -yhtyeen uusi sinkku Helppo Lapsi. Väkisin ui mieleen Gösta Sundqvist ja Leevi and the Leavings sekä tietysti nykytekijöistä Maustetytöt. Tuskin Kata Laakson ja Miro Palokallion 2016 -perustettu duo tätä vertailua kavahtaa. Pikemminkin syleilevät.
Syntikat ja kitarat sulassa sovussa, iskelmämelodioita ja sopiva lo-fi -soundi. Vaikea tästä on olla pitämättä. Lyriikoissa peilataan helpon lapsen kasvua sovinnaisuuden ikeestä vapaaksi ja nyt “saa kiukutellakin” luvalla. Ehkä ei itselle tarttumapintaa löydy näin keski-ikäisyyden kynnyksellä, kun kapina on vaihtunut Nissanin citimaasturiin ja asuntolainaan. Kappaleessa on itselle sopivasti myös punk-henkeä, joten varmasti toimii livenäkin.
VoodooV - The Good Leader
Groove on kuningas! Ja VoodooV iskee heti introsta pöytään sellaista menoa, että heikompaa hirvittää. Eipä tällainenkaan musa liian usein valtakunnan radiosta korviin eksy. Mutta tällä kertaa eksyi. Groove-musa ei nyt ihan ole se oma kuppi teetä, mutta täytyy sanoa, että kyllä tätä kuunnellessa vaan sai itsensä kiinni siitä, että pää nytkyy ja jalka vipattaa. Musaa tämä nelihenkinen “groove machine” on yhdessä julkaissut vuodesta 2022 asti ja paletti tuntuu olevan kunnossa. Syntikat, basso, kitarat ja rummut ja pyhä jamiyhteys. Ei nykypäivänä juuri muuta tarvita siihen, että erottuu edukseen. Kansainvälistä touhua. Tymäkkä bassosoundi muuten.
Bändillä on muuten vahva esteettinen ote somessa ja muussa musiikin ulkopuolisessa touhussa. Kateellisena voi katsoa, touhua, kun joku osaa senkin puolen suvereenisti. Harmittavan vähän löysin mitään livepätkää bändistä, joka epäilemättä lauteilla on parhaimmillaan. Kyllä tässäkin hippi haisee sopivasti nokkaan!
Ja koska aloitettiin kesken vuotta niin nostetaan vielä pari kunniamainintaa tähän ensimmäiseen postaukseen ja tietysti saadaan soittolistallekin biisejä tällä tavalla.
Sähkölaura - Me ei puhuta siitä enää
Satu Lii - Heili Karjalasta
Salla Karonen - Kaipaan Sua
Louie Blue - In The Dark
Niina Kaitaranta - Aamu Tammelassa
Ja tässä sitten soittolista linkkiä Spotifyyn: Suomi Indien Parhaat