Hyvää tätä kuluvaa vuotta 2026. Montakos maanantaita tässä missattiin lomailun vuoksi. Liian monta tietysti jos katsotaan asiaa indiemusiikin näkökulmasta. Mutta nyt palataan arkeen! Nimittäin vuoden ensimmäinen indiemaanantai on TÄÄLLÄ! Vuodesta 2025 jäi päällimmäisenä mieleen monta hyvää asiaa. Indieskene elää ja voi hyvin. Suomalainen musiikki tuntuu pärjäävän ja valtavirran alla kuplii eläväinen skene. Toki mustia pilviäkin tuli erityisesti tänne ruohonjuuritasolle, kun kaikkien vihaama Spotify siirsi listojen kuratoinnin Ruotsiin. Jälki on ollut odotettua: listojen päivitys pysähtyi täysin genrelistojen suhteen ja New Music Friday Suomi -listakin päivittyy hiukan kyseenalaisesti. A.I. musiikkiakin on tuolle listalle “eksynyt” joka viikko. Ihmekö tuo, kun Ruotsin listaykkönenkin on A.I. -kuonaa. Musiikillinen sivistys ei siis ainakaan Ruotsissa asu. Mutta asiaan. Muistathan, että Indie Maanantain -soittolistan löydät edelleen Spotifysta ja jos haluat vinkata musaa nostoihin niin ei muuta kun slide DM (eli laita viesti sanoisi setämies)
Ihme ja kyllä - Soita jotain parempaa
Lo-Fi on alkanut entistä enemmän kiinnostamaan omaa musiikkikorvaani. Toki tässä odotellaan sitä hetkeä, jolloin A.I. alkaa sitäkin soundia kopioimaan niin hyvin, että underground-bänditkin saadaan kopioitua nappia painamalla. Ihme ja kyllä ui vastaan jostain indiesoittolistalta ja Soita jotain parempaa -kappaleessa on jotain sellaista, mitä toivoisin kuulevani enemmän. Keskiöön asetetaan teksti ja fiilis. Sen lisäksi tekijän visio yltää äänitystekniikkaan asti. Kasettimankka on taustatietojen mukaan ollut studion sydän ja sen asettamissa äänitekniikan rajoissa on synnytetty EP:n verran autenttista musiikkia. Visio on vahva ja omaperäinen. EI markkinatalousajattelua.
Ja lopputulos on Soita jotain parempaa - kappaleen perusteella erittäin toimivaa. Rytmi huojuu luomuna ja soundien lo-fi -meno imee mukaansa. Laulu ja teksti asettuvat etualalle tarina kietoutuu kuulijan ympärille. Tekstikään ei ole ihan sellaista sössöksipureskeltua Tuure Boeliusta vaan tätä pitää pohtia tovi jos toinenkin. Hyvä niin. Tässä vauvaruokalyriikan ajassa on hyvä välillä saada jotain pureskeltavaa. Helppo syödä, helppo oksentaa ei taiteessa oikein toimi. Useammalla kuuntelulla kappale kasvaa kiinni ja tulee mieleen vertauksia vanhaan iskelmäperinteeseen. Laulajan soundissa on jotain Baddingia mutta ei mitenkään matkien. Omaperäistä, omaleimaista, ajasta sopivasti irti, ei liian hiottua, pysäyttävää. Keikkoja odotellessa.
Studio 5C - Kuudes aisti
Studio 5C: edellinen sinkku taisi uida vastaan jossain Spotifyn viraalilistan läpikäynnissä. A.I. -musan joukossa majailu sai aikaan sen, että moni kommentoi ko. kappaleenkin olevan tekoälyn tuotos. Minusta se kuulosti kyllä luomulta, joten otin bändin seurantaan. Toki, mistäpä sitä nykyään enää tietä, mikä on totta ja mikä ei. Ja nyt ollaan uuden biisijulkaisun äärellä. Bändi muodostuu kolmesta nuoresta miehestä ja on perustettu keväällä 2025. Kotistudio toimii osoitteessa 5C (nerokas nimeämispolitiikka).
Hienoisessa suomirock/iskelmämeiningissä mielestäni mennään. Aikaisemmasta sinkusta ui mieleen muistaakseni Eppu Normaali, toki omalla tatsilla ja haetaan vertauskohtaa nyt vain omien ajatuksien asemoinnin vuoksi. Kuudes aisti -kappale jatkaa linjaa, mutta ehkä enemmän J. Karjalaisen ja jopa Aki Sirkesalon jalanjäljissä kuljetaan. Laadukasta on soundi ja tuotanto. Sovitus on vähäeleinen, mutta dynaaminen. Laulaja kertoo tarinansa uskottavasti ja ääni pelaa tähän musaan hienosti. Teksti palaa alkulähteelle ja rakkauden vaikeisiin kiemuroihin mennään. Kertomuskin kasvaa biisin edetessä. Vastakaikua haetaan rakkaudelle ja rinnassa riepoo yksipuolinen tunneryöppy. Jotenkin hienosti asettuvat tavut ja riimit melodiaan ja rytmiin. Omaleimainen tapa. Laulajan vähäeleisyys myös vie mukanaan. Keikoille keikoille. Tulen taputtamaan jalkaa tahtiin. Kansikuvapolitiikasta myös lisäpisteitä
Luukas Oja - Älä tapa
Eipä ollut Ojan Luukas itselle ennemmin tuttu ja katselin nimestä, että onkohan kyseessä minkälainen sooloartisti. Mutta kyseessä on siis bändi, joka on jo tovin operoinut suomirock -tunnelmissa pitkin suomenniemiä. Älä tapa lähteekin reippaasti liikkeelle. Kitarat surisevat ja rummut lyövät tahtia. Virkistävää. Hieman punkahtavaa asennetta mielestäni mukana. Aina hyvä. Laulaja Jessica Kräkin hoitaa tonttinsa eikä jää ympäröivän orkesterin jalkoihin. The Soundsin ja Blondienkin henki on vahvasti läsnä. Sekään ei huono.
Tekstissä ollaan vakavien (ja lehdistäkin valitettavan tuttujen) asioiden äärellä. Nimittäin parisuhdeväkivaltaa käsitellään varsin suoraan. Jos nyt ei erotessa henki lähtisi on laulajan vieno toive. Hienosti on saatu vakava asia tekstissä konkretisoitua ja ajatuksia herättävästi. Jopa pirteä sovitus ja sävellys toimii hyvänä kontrastina. “Lupaa tämä lopettaa, ilman että mitään haudataan” - siinäpä se. Ei se nyt pitäisi olla liikaa vaadittu, kun kaksi ihmistä lähtee eri teille. Valitettavasti tämäkin pitää lauluksi kirjoittaa, kun ihmishenki näyttää välillä olevan niin halpa että hirvittää. Hieno teksti, hieno biisi ja sovitus. Ja kun olen sitä kantaa ottamista peräänkuuluttanut artisteilta ja bändeiltä Suomessa niin tässä sitä tulee.
Soittolistanostot
Säilä - (Jos olisin) Lapintiira
Pielikki - Antakkee syy itkkee
Pilven Piirtäjät - Talviaamut