Pitkä pitkä pääsiäinen takana. Jos viettää siitä puolet valvoen yöt niin herää arkiseen tiistaipäivään naama roikkuen kuin ajokoiralla. Mutta pari uutta biisidemoa sain pitkinä pyhinä työstettyä, joten ei voi valittaa siinä mielessä. Kuten postailinkin sosiaaliseen mediaan, niin ei tästä nyt mitään ihmeellisiä voimaantumisen tunteita itselle tullut. Usein näkee sitäkin, että taiteilijoille tällaisia hetkiä tulee, kun herkistytään oman taiteen äärellä. Olen ehkä toisenlaista ihmistyyppiä, mutta lähestyn omaa tekemistäni duunarinäkökulmasta. En tiedä herkistyykö sähkömiehet, putkimiehet tms. oman työnsä ääreen jonakin arkisena maanantaiaamuna. Tuskin. Tämä on “työtä”, jossa joskus onnistutaan ja parhaimmillaan onnistutaan hyvin. Tottakai iloitsen omasta tekemisestäni ja olen siitä ylpeä. Niin on minkä tahansa alan ammattilainen. Mutta voimaantuminen tai mystifiointi. Sitä en juurikaan tee. Mutta nyt sen verran mystifioitu pääsiäisen ohi, että on tosiaan tiistai ja indiemaanantai ilmestyy päivän myöhässä. Mutta ilmestyy kuitenkin!
Aukusti Koivisto - Toisessa elämässä
(säv/san. Aukusti Koivisto)
Aukusti Koivisto on aikaisemminkin ollut blogissani esillä. Muistaakseni nostin hänet Suomen TOP3 -kantrisoittajiin joskus viime vuoden puolella. Paikka on ansaittu. Olen Aukustin musaa kuunnellut arvostaen sitä luomutuotannon tapaa, millä herra operoi. Iästään huolimatta Koivisto on tehnyt jo pitkään musiikillista uraa, jossa pääosassa on oikeat soittimet, oikeat tarinat ja aito musiikki. Uusin sinkku Toisessa elämässä tarjoaa kaikkea sitä, mitä esim. Olli Halosen muovinen “kantrituotanto” ei tarjoa eli aitoa koivuntuoksua, suomenkielisen iskelmämusiikin soundillista ja lyyristä perinnettä, joka tuntuu monelta unohtuneen. Tätä kuvastoa käsitellään kuitenkin nykyaikaisella ja omantuntuisella otteella niin, että se ei tunnu uudelleenlämmitelyltä vaan raikkaalta. Kaikesta kuuluu, että asian kanssa ollaan tosissaan ja hommassa on sellainen määrä uskottavuutta, että moni suurempikin iskelmäartisti kalpenee.
Toisessa elämässä tarjoaa soundillisen korvakarkin lisäksi myös hyvin kirjoitettua lyriikkaa. Rakkaustarinahan tässä on kerronnassa. Mutta melankolinen sellainen. Nimittäin sellaisesta kaipuunsekaisesta rakkaudentunnuksesta on kyse. Ei ole polut tässä elämässä kohdanneet niin, että lopusta olisi saanut onnellisen. Mutta rakkautta se on kipeäkin rakkaus. Aukustin laulusoundi on miellyttävä ja sopii hänen tuottamaansa materiaaliin kympin arvoisesti. Tekstin tarina tulee keskiöön ja vaikka koko paketti on kunnossa niin kyllä laulu + teksti tätä hommaa ohjaa maaliin. Radiosoittoa ja kuunteluita on uudelle sinkulle syystäkin tullut. Voisi tulla lisääkin ansaittua huomiota, mutta tietysti nykyajan “iskelmäradiotkin” ovat niin vahvasti siirtyneet popmusiikin puolelle, että tällaisella perinnetietoisella materiaalillakin on vaikeuksia isommin niissä breikata. Harmi, koska kokonaispaketti luomutuotantoineen on sellaista, mitä tässä ajassa tarvitaan. Koivisto on myös vahva DIY -mies eli omissa käsissä on hommat pitkälti, tietysti täsmävahvistuksia soittajapuolella on mukana. Voin myös sanoa, että jos itse vetää aika pitkälti pieruverkkarihabituksella tätä hommaa niin Aukusti osaa myös ulkoisesti näyttää iskelmälaulajalta. Puvustus on kunnossa. Levyjulkkarikeikalla Kangasalla (vai Kangasalallalalala) nähdään toukokuussa myös livebändin kunto.
Tuomas Räisänen - I'll Take Your Ghost With Me
(säv. san. Tuomas Räisänen)
Kun nyt pyhien jälkeen kantrimusiikin pariin ajauduttiin niin jatketaan samalla linjalla. Nimittäin, koska suomikantrin taivaalta poistuu yksi ikoninen supertyhtye tällä viikolla, niin tilaa voisi olla myös aidosti kantri- ja juurimusiikin parissa operoivalla tekijälle. Tuomas Räisänen on tuollainen tekijä ja miehellä lienee jo ainakin kantribiireissä tietyllä tavalla tunnettu asema. Olen Räisäsen nähnyt keikalle G Live Labissa, mutta en enää muista minkä yhtyeen lämmittelijänä hän trionsa kanssa oli. Mietin silloin, että taitava kitaristi ja hieno laulaja on kyseessä. Mietin myös silloinkin, että miksi en ole kuullut hänestä enempää. No samaa mietin nyt, kun sattumalta eteeni ilmestyi jossain somevirrassa tieto, että herra on julkaissut debyyttilevynsä Ghosts of Love hiljattain. Ja millaisen levyn herra on tehnyt. Traditio ja perinne on hallussa, mutta siitä sekoitetaan omanmakuista soppaa. Lainataan, mutta muovataan uutta. Kertakaikkisen hienoa soitantaa, laulantaa ja soundimaailmaa, joka ei häviä ulkomaisille vastineille. Sävellykset ovat hienoja ja ilmaisu on monipuolista. Ei todellakaan mikään yhden tempun hevonen.
I'll Take Your Ghost With Me ei tarjoa tiukkaa trad. kantria vaan lähtee popimpaan suuntaan. Pääosassa on kuitenkin juurevat soundit ja sävyt. Ja ne aidot soittimet. Liukukitaraa ei nykyään liiemmälti kuule ja slidesoundissa on sen eri muodoissaan aina niin iso annos preeriaa, että se välittömästi liikuttaa itseäni. Ympäröivä orkesterointi on hallittua ja dynaamista. Se maalailee hillitysti ja antaa tilaa Räisäsen laululle ja tekstille. Näinhän näissä tarinakeskeisissä biisissä pitää ollakin. Nyt ei tehdä hokemahittiä vaan kerrotaan jotain kuulijalle. Tarinassakin kummarretaan genren perinteelle. Kertojan olkapäälle on jäänyt se muistojen haamu joka seuraa mukana, meni minne tahansa. Hienosti tarina matkaa ja kevyesti leijaillaan muistojen maantiellä. Tässä on myös toteutettu hienosti sellainen kertosäkeetön kappale, jossa intrumentaaliosilla kasvatetaan kuulijan mielenkiintoa ja rakennetaan tunnelmaa. Ja tekstin lopussa kerrotaan, että kyllä se oma polku ja oma tapa jättää merkinsä tai varjonsa maailmaan vielä löytyy. Hienoa preerianmakuista musiikkia tekee herra Räisänen, joka pyörittää kantriklubia täällä Tampereella. Enpä ole tästä klubista kuullut, mutta täytyy yrittää katsastaa. Jos jostain annan herralle miinuksia niin somepreesens on kahta vaille vaikeasti löytyvä. Facebookissa on toki sivut, mutta siihen se taitaa jäädä. Taustalla operoi kuitenkin pienlevy-yhtiö ja ohjelmatoimisto, joten tämän päivän huomiotaloudessa täytyisi ehkä löytyä enemmän myös someaktiviteettia. Toki kotisivut löytyvät keikkalistoineen ja sieltä bongasinkin mm. yllä mainitun kantriklubin. Mutta kertakaikkisen hieno levy härmästä ja hieno juuriartisti.
Juho Raja - Kevät
(säv. san Juho Raja)
Juho Raja ei ole itselleni ennestään tuttu tekijä, mutta se kertokoon omasta musiikillisesta sivistyksestäni kaiken oleellisen. Taustatutkimus (lyhyt) kertoo sen, että kyseessä on pitkänlinjan musiikintekijä, jolla on vyöllään levy-yhtiötekemistä ja ammattimaista biisinkirjoitusta. Omaa soolouraakin on tehty jo pitkään. Ja arvoikseen mies toteaa takavuosien Rumba-haastattelussa aitouden rahantekemiskoneiston sijaan. Oikeansuuntaista puhetta ja kyllä Juho Raja Kevät-kappaleella näitä lupauksia lunastaakin. Akustiseen kitaraan ja viuluun nojaava kappale, ei turboahda tuotantoaan heti kärkeen vaan antaa tilaa tekstille ja laulajan ilmaisulle. “Pakollinen” stomp-komppi ilmestyy kuvaan vasta loppumetreillä, mutta soitinnos ei silti kaahaa laulajan päälle. Dynamiikka tukee tekstin tarinaa hienosti.
Kevät -kappaleen teksti kertoo kevään kaksijakoisuudesta. Luonnolle kevät tarjoaa valoa ja uutta alkua. Mutta kertojalle tuo lisääntyvä valo paljastaa sen mikä ahdistaa. Uutta alkua ei tarjoilla vaan vanhan ikävää. Ja ympäröivä luontokin tarjoaa vain koiranpaskakasoja ja katupölyä. Teksti on herkkä ja lauluilmaisu tukee tekstin melankoliaa. Käytetyt kielikuvatkaan eivät ole tutuimpia, mutta itse ainakin saan kiinni niiden sisältämästä tunteesta. Kertoja lähtee itselle tutusta paikasta liikkeelle. Tunnetta riittää. Makeasti onnistuu Raja Kevät- kappaleen kokoamaan pienistä osista isommaksi kokonaisuudeksi. Aidoilla soittimilla lienee osansa. Ainoa kehitysnäkökulma, mitä totean on se, että myös laulutuotanto olisi pärjännyt koivuhalkoisempana. Näin inhimillinen tarina kestää myös laulun inhimillisyyden ja myös mielestäni kaipaa sitä. Tämä on puhdas makuasia. Kokonaisuutena erinomaista indiepoppia, joka tämäkin ansaitsee enemmän kuulijakuntaa. Mielenkiintoista varmasti liveoloissakin, jossa teksti ja tunnelma nousevat vielä enemmän framille.
Soittolistanostot
Kimbe - Rio
Säilä - Ravista, rakasta, riepottele