Tapahtumarikas viikonloppu takana. Perjantaina päätti musiikinäänittämiseen käyttämä PC:ni sanoa sopimuksen irti ja vlopun tutkimuksien perusteella tiedostoja ei kovalevyltä enää irti saatu. Tarkoittaa sitä, että tämän vuoden julkaistavaksi tarkoitettujen biisien raidat katosivat bittiavaruuteen. Varmuuskopioita en tietenkään harrasta, koska eläminen reunalla on parasta, mitä musiikintekijä voi tehdä. Toisaalta nyt kun ei hirveästi ole vanhojen sovitusten taukkaa mukana niin saapahan katsella seuraavia biisejä avoimin silmin. Ei auta jäädä tuleen makaamaan vaan katsella uudet sovitukset kokoon! Uusi alku koittaa jälkeen PC -nollauksen!!! Ja mikäänhän ei tietenkään pysäytä indiemaanantaita. Ei Emma gaalan kohut ja palkitsemiset, eikä kovalevyjen poksunta. Indiemusiikki on pysäyttämätön voima. Ja hieno indieviikko on taas ollut. Uutta ja vähän vanhempaakin on listalla!
Raskaat Silmät - Meri
(San. säv. sov. Ville Jurkka, Mikael Peltonen, Erno Iso-Aho & Niklas Piispala)
Olen saavuttanut yllätyksekseni sellaisen aseman, että joku tarjoaa minulle omia biisejään kommentoinnille. Olen kovasti otettu, koska se helpottaa suuresti tätä indieuutuuksien metsästystä. Tietysti, koska olen minä, en ole hetkeen tarkastanut kotisivujeni contact-lomakkeen saldoa, mutta nyt kun konekin nollaantui niin löysin sattumalta myös nämä viestit. Ja mitä löytöjä. Raskaat Silmät on uudehko indiepop/rock -yhtye joka lyö Meri -kappaleella pöytään ihan helvetin kovaa suorittamista. Varmaan tässä vaikuttaa taas se oma eletty elämä ja henkinen tila, mutta yllä kuvattuun “nollausviikonloppuun” iskee tuhannen voltin tavoin Meri-kappaleen vastustamaton energia. Ensinnäkin jos kappale lähtee sähköpianolla ja hippiefektoidulla laululla niin se ei lähtökohtaisesti voi olla huono. Sen jälkeen mukaan iskee niin tymäkkä bassogroove ja -soundi, että olen viimeistään myyty. Laulu ja basso kuljettaa ensimmäisen säkeistön käyntiin. Tätä comboa ei liikaa kuule. Sovitus kasvaa hienosti eikä dynamiikan tajun tunneilla ole nukuttu.
Laulaja (jonka nimeä en nyt löytänyt mistään) hoitaa tontinsa vakuuttavasti. Koko bändin sointi on luomuinen ja uskon sydämestäni, että tässä ei ole pisaraakaan tekoälypuppugeneraattoria mukana. Samaa ilmeisesti toivottiin YleX:n demokornerissa. Uutta alkua ja vanhan karistamista käsittelevä teksti on myös hieno. Meri toimii uuden alun vertauskuvana. Itselleni tuuli toimii samana uuden alun aluksena, mutta ostan myös meren samassa merkityksessä. “Meri tuoksui siltä, kun olisin siellä. Sielu sai vapaapäivän” ai että. Taas tulee mieleen vlopun Emma gaala ja kuinka vaatimattomalla lyriikalla eturivin artistit vetävät miljoonastriimejään. “Kui paljo massii” on tämän ajan huippusuoritus sillä saralla. Ottakaas Iisakki Elliotit, Turistit, Keskivertoluket ja muut lusikka kauniseen käteen ja ottakaa oppitunti vaikka tästä biisistä. Kun teksti paketoidaan hienolla laulusuorituksella, kasvavalla ja dynaamisella sovituksella ja groovella joka saa tämmöisen keski-ikäisen puupölkyn kiemurtelemaan ollaan oikeiden asioiden äärellä. Soundit ja miksaus on niin kohdallaa, että lähetän ensimmäisen kerran ikinä kiitokset myös miksaajalle Niklas Piispala // Norppa Audio - loistavaa työtä. Ajassa 2.35 tuleva laulubreikki kohotti kyyneleet silmiin. Hivelee hivelee. Luoja suokoon ja antakoon tämän olla luomua, koska Meri-kappale palauttaa alati horjuvaa uskoani suomalaiseen musiikkiskeneen sävel kerrallaan. Myykää mulle levy, myykää mulle paita, lähden mukaan kantamaan vahvistimia ja palelemaan kylmään pakettiautoon. Tämän bändin matkassa voisin mennä mihin vaan! Ajaudun selvästi hurmokseen!
Herra Hiljaisuus - Kaikki reitit kotiin vie
(säv. san. Vesa Kyckling)
Myös Herra Hiljaisuus oli lähestynyt minua kotisivujeni kautta, mutta hänen kappaleensa oli löytänyt jo tiensä esittelyehdokkaiden joukkoon muutenkin. Jos yllä Raskaat Silmät ajoi täysillä moottoritielle ilman kypärää niin Herra Hiljaisuus (Vesa Kycling) tarjoilee sitten mielestäni rauhallista pyöräilyä kesäyössä. Ja tämä vastakohtien asetelma on kuuntelukokemuksena oivallinen. Kaikki reitit kotiin vie -kelluu ajattomuudessa, akustisten kitaroiden ohjaamana vene lipuu kesäöisellä joella hitaasti, hauraasti, mutta vakaasti. Soundimaailma antaa rakennetta ja tukee koko ajan keskiöön asettuvaa laulua ja tekstiä. Taidokasta on silti myös ytimen ympärille koottu orkesterointi. Luomuisaa. Ei tässäkään ole lähdetty mitään pikavoittoa hakemaan.
Teksti on pääosassa vaikka ympärilläkin tapahtuu. Ensinnäkin Vesa Kycklingin laulusoundi ottaa mukaansa eikä päästä irti. Soundi on levollinen mutta syvä. Sen kertoman tarinan ostaa heti. Teksti ei päästä helpolla eikä sen pidäkään. Jos kaikki olisi valmiiksi pureskeltua vauvanruokalyriikkaa niin siinä ei olisi pitoa. Tekstin pitääkin pysäyttää, synnyttää mielikuvia, antaa aihetta ajatteluun. Minulle Kaikki reitit kotiin vie -käsittelee samoja ikuisuuden havainnoin teemoja, joita olen omassa tuotannossani ajoittain käsitellyt. Mihin kaikki päättyy, mistä kaikki tulee. Mikä on paikkamme ikuisuuden oravanpyörässä, jossa olemme hiekanjyviä. Ajan virta minne se vie? En usko, että Vesakaan haluaa tekstillään täysin pitäviä vastauksia tähän kaikkeen antaa. Teksti toimikoon pohdintana ja hyvänä sellaisena. Alkuna ajatukselle siitä, mikä on paikkamme. Mutta tällaista musiikkia me tarvitsemme. Se pysäyttää meidät paikalleen. Maadoittaa hetkeen.
Annieeva, Topi Saha - Oisin sun
(säv. san. Anni Karhinen, Timo Kiiskinen)
Lähtökohtaisesti olen alkanut ymmärtää, että kaikkea missä Topi Saha on mukana kannattaa seurata, ainakin sivusilmällä. Mielenkiintoinen suomiartisti, jonka soisi näkyvän vielä enemmän framilla. Näillä ajatuksilla vastaani ui Annieevan ja Topi Sahan yhteisbiisi Oisin sun. Pakko myöntää, että tämä duetto on siitä poikkeuksellinen nykyajan yhteenpakotettujen feat-biisien joukossa, että siinä soi kaksi tasapainoista ääntä eikä markkinavoimien ideariihessä hatusta nostettu pakkoparitus. Ihan puhtaasti lauluääninä nämä kaksi soljuvat ja sekoittuvat toisiinsa täydellisesti ja vielä kun kappaleen teksti havannoi hienosti vastakaiutonta rakkautta ja kun molemmat äänet saavat puheenvuoron on lopputulos koskettava. “Koitan ja koitan, mutta sua rakastamaan mua en saa”. Niinpä, joskus se on todettava. Aina asiat eivät vain ole omissa käsissä.
Annieeva ei ole itselle tuttu artisti ja harmittavan vähän tästä hienoäänisestä laulajattaresta löydän netistä tietoa. Voi olla myös rajallisten kykyjeni syytä, mutta olen törmännyt tähän tiedon vähyyteen ennenkin. Kyllä meitä tiedonnälkäisiä Spotify -bioja tavaavia änkyröitä löytyy. Taustoitus avaa myös artistia ja kappalettakin. Mutta siis hieno kappale on kyseessä. Tästäkään ei puutu kesäyön tunnelmaa ja hienosti elävää sovistusta. Tekstin ja laulun päälle ei hyökätä vaan orkesterointi maalaa tunnelmaan sävyjä, joita teksistä mieleen pulpahtaa. Pidän pienimuotoisuudesta tällaisissa kappaleissa. Tuottaja Topi Kilpinen on selvästi ymmärtänyt tekstin asemoinnin ja rakentanut sen ympärille hienon äänimailmaan. Kyllä tämänkin kappeleen mukana oli kiva leijua näin maanantaiaamuna. Parhaimmillaan musiikki irroittaa hetkestä ja kuljettaa muualle. Niin kävi nytkin.
Annieeva Iinstagram
Topi Saha Instagram
Soittolistanostot: