Otsikko heittää ilmoille hyvän kysymyksen. Takana on yli 25 vuotta musiikin parissa ja reilu vuosi suomenkielisenä sooloartistina. Mitä on jäänyt viivan alle ensimmäisestä soolovuodesta? No ainakin runsaasti luottokorttilaskua. Sen lisäksi useampi singlejulkaisu, josta viimeisimpänä Sydänjuurin -kappale, joka saatiin ilmoille heinäkuulla. Sen lisäksi on tullut ääniteltyä kappaleita siihen malliin, että ensimmäinen sooloalbumi saadaan syksyllä pihalle. Ei puutu kuin muutaman kappaleen masterointi ja julkaisupäivämäärään päättäminen.
Käteen nyt ei sillä tavalla ole jäänyt mitään musiikilliseen läpimurtoon viittaavaa, eikä se ole koskaan ollut musiikkitaipaleeni päämäärä. Teen kappaleita saadakseni ne pois sisältäni, valmiiksi, jotta voin siirtyä eteenpäin. Toki arvostan suuresti jos muitakin ihmisiä kiinnostaa lauluni tai jos ne päätyvät jonkun soittolistalle. Ja hyvin on kiinnostanutkin. Kiitokset siitä kuuntelijoille. Nykymaailman huomiotaloutta ei ole tehty kaltaiselleni someavuttomalle. Pitäisi osata tehdä kontenttia ja osata promota itseään häpeilemättä. Ei ole luonteelleni ominaista vaikka tätäkin peliä on yritetty pelata. Tosin viimeaikoina selkeästi vähemmän. Tai sanotaan, että painopiste esim. somesisällössä on siirtynyt selvästi informatiivisempaan tai ilmaisullisempaan sisältöön. Samoin koko sisällöntuotantoni keskus tai ainakin focus on siirtynyt kotisivuille. Blogin pito on itselle mieluisaa. Ja esim. viikottaiset indiekappaleiden esiinnostaminen tuntuu mielekkäältä.
Mutta kyllä me kasetti tehdään! Sen jälkeen onkin hämärämpää mihin musiikillinen “ura” vie. Tavallaan haluaisin palata myös liverintamalle. Muutamia lyhyitä keikkoja tuli tänä kesänä tehtyä ja niistä tuli nautittuakin eri tavalla nyt kun keskiössä on artisti nimeltä A.P. Salonen. Samalla tiedostan myös oman rajallisuuteni liveolosuhteissa. Hommaan pitäisi saada bändi tai ainakin joukko avustavia soittajia, joilla biisit ja live-esiintyminen saisi sille tasolle, että se on mielekästä. Ja tietysti pitäisi olla niitä keikkojakin. Joten saa nähdä, mihin tuo osa-alue kehittyy.
No jatkuuko levytysura? Sanoin jo keväällä Kotkassa Teemu Aallolle, että levyn jälkeen saa riittää. EI tule enää enempää. No sen verran annoin periksi kesän sessioiden yhteydessä, että lupasin että yksi EP tehdään vielä levynkin jälkeen. Siihen on biisitkin pääosin valmiina. Siitäkin teoksesta tulee hyvä jos biisimateriaalia katsoo. Ja niin tulee myös tulevasta albumista. Siinä on biisejä, jotka saatettiin yhteistyössä Lepistön kanssa tekstienkin osalta sellaiseen malliin, että se ei häpeä suomalaisen pop-musiikin kentällä olemassaoloaan. Olen aidosti tyytyväinen, että koneesta lähti noin paljon irti. Kiitokset tietysti kaikille mukana olleille, joiden panoksella saatiin materiaali “lentoon”. Tietyllä tavalla myös malttamaton, että saadaan levy pihalle ja eteenpäin.
Levyn julkaisun yhteyteen kuuluisi tehdä massiivinen somekampanja. Se mietityttää jo etukäteen. Rahallinen panostus mainostamiseen pitäisi olla merkittävä ja siitä saatava hyöty on marginaalinen. Toisaalta somekontenttia voi tehdä halvalla, mutta taisin jo aiemmin todeta, että singback - videoiden loputon vyöryttäminen ei tunnu ominaiselta itselle. Enkä kritisoi ketään heistä, jotka näin tekevät. Huomiotaloudessa huomio on tehtävä. Itsellä vain ei sellaista taitoa ole. Olen somevajavainen. Joten saapa nähdä, miten levy saisi ansaitsemansa huomion. Koska se on ainakin julkaisupäivänsä kovin levykokonaisuus. Ellei sitten Haloo Helsinki laita juuri silloin lättyä ulos tai Taylor Swift. Joka tapauksessa hyvää kannattaa odottaa. Eikä ole muuten kantrilevyä tulossa. Pahoittelut jo etukäteen.
No ei tässä kirjoituksessakaan vastauksia tullut siihen, missä A.P. majailee esim. vuoden päästä musiikkiurallaan. Lienee edelleen jossakin underground-statuksellaan ja tekee musaa itselleen tärkeistä ja ajankohtaisista asioista. Iloitsee omiin biiseihin liittyvistä kommenteista, kehuista ja kuulijoiden tarinoista. Kirjoittaa blogia kotisivuilleen ja nauttii indie-musiikin uutuuksista ja niiden nostamisesta muidenkin tietoisuuteen. Ja taistelee jo hävittyä taisteluaan A.I. -musiikin vääjämätöntä voittokulkua vastaan. Ja toivottavasti edelleen nauttii musantekemisestä ainakin omaksi ilokseen.