Niin se vaan on taas viikko vierähtänyt, tai oikeastaan vajaa, viime INDIEMAANANTAI -kirjoituksesta. Aikahan tuppaa rynnistämään, kun on hauskaa. No en tiedä onko viimeaikainen kylmähkö kesäkeli tarjonnut autuutta, mutta joka tapauksessa tähän maanantaihin herättiin hyvien uutisten saattelemana. Iranin sota on saatettu päätökseen (eli on palattu täsmälleen samaan tilaan kuin ennen sotaa), Carolina voitti Sebastian Ahon kanssa mestaruuden, jalkapallon MM-kisat ovat käynnissä. Paljon hyvää. Tekisi mieli todeta, kuin vuorineuvos Tuura, että tämä on elämäni onnellisin päivä. Mutta en tee sitä, koska samalla hetkellä saapuu joku omanelämänsä Uuno Turhapuro ja pilaa meiningin. Nautitaan nyt varoen ja sukelletaan INDIEMAANANTAIN pariin. Jos valtavirtasukellus algoritmin armoilla tarjosi perjantaina vain osittain musiikillista ilotulista (tsekkaa blogista) niin indiekenttähän ei puolittaisia onnistumisia tarjoile. Nyt mennään musiikilliseen löytöretkeen avoimin mielin valmiina löytämään jälleen uusia artisteja ja yhtyeitä, joiden musiikkia ei vielä ole latistettu armottoman bisneksen alttarilla geneeriseksi algoritmihutuksi. Eläköön seikkailu. Eläköön indie. Indie elää! Ota lista haltuun Spotifysta. Jaa, tallenna, kommentoi somepostauksia ja diggaa musiikista. Let's Roll!
Ninja - Poliisit
(säv. san. Ninja Tukiainen, Tomi Ihamäki)
Ninja lähestyi meikäläistä jo hetki sitten uuden julkaisun tiimoilta. Esillenosto on vähän venynyt, koska uskokaa tai älkää indiemaanantaihin tarjotaan niin paljon musiikkia, omien löytöjen lisäksi, että backlogia on syntynyt. Mutta nyt vuoroon Poliisit. Leikkisää pop/rockia lupaavat internet-lähteet ja kyllähän kesähetkiin sellainen meno eittämättä sopii. Debyyttialbumia kohti julkaisukierre johtaa ja nyt käsittääkseni toinen singlelohkaisu ko. kokonaisuudelta. Artistinimen takaa paljastuu Ninja Tukiainen, joka hoitaa sävellys ja sanoituspuolta yhdessä Tomi Ihamäen kanssa. Leikkisyyttä, kapinahenkeä ja genreraja-aitojen ylittämistä lupailee saatekirje, joten lupa on odottaa raikasta ilmaisua. Ja jos mainitut referenssit yltävät Leevi & The Leavingsistä Sanniin niin ainakin ollaan niiden osalta leveällä ja hyvällä polulla.
Poliisit -kappale nappaa kyytiinsä juuri niillä tekijöillä, joita ennakkoon on alustettu. Leikkisä kitariffi johdattelee biisin käyntiin ja sointi on ilmavaa. Soittimet ilmestyvät hiljakseen mukaan ja vähäeleinen soitinnos malttaa mielensä ensimmäisen säkeistön ajan. Virkistävää. Aina ei tarvitse painaa kaasua heti pohjaan. Ennakkomaininta energisyydestä lunastuu kertosäkeen alkaessa, kun tarttuva melodiakoukku saa rinnalleen myös rokahtavamman bändin. Soundit ovat kirkkaat ja erottuvat eikä tukkoisuudesta ole tietoakaan. Perusosat toimivat tässäkin reseptissä. Suola ja pippuri. Raaka-aineosastolle on sovituksessa tilattu juurekasta soittoa sekä dynaamista ja hengittävää toteutusta. Eikä Ninja Tukiaisen laulu ole tässä kokonaisuudessa vähäinen tekijä. Ääni on persoonallinen, laulusuoritus on ympäröivän yhtyeen tavoin energinen ja sitä leikkisyyttä löytyy myös. Kappaleen ehdoton ansio on myös, se että tekijäkaarti on pitänyt päänsä ja venyttänyt biisin kestoa ja mahduttanut mukaan pianosoolon. Jotenkin sellainen kesäinen kapakkafiilis vain vahvistuu tuon ratkaisun myötä. Bravo. Nykymusiikki vierastaa liikaa instrumenttaaliosioita. Aivan suotta. Poliisit -kappale soi ja elää raikkaasti. Se ottaa mukaansa matkalle, kiertelemättä ja omilla vahvuuksillaan.
Kappaleen tektissä ollaan tutussa asetelmassa. Ihastuminen ja rakastuminen ovat kokonaisvaltaisia tunteita. Tuota tuttua asetelmaa maustetaan kuitenkin twistillä: mitä jos se rakastumisen tunne olisikin rikos ja ajatuspoliisi jahtaisi tällaisia taparikollisia aktiivsesti. Teksti asemoi rakastumisen kaiken altaan raivaavan voiman ensimmäisessä säkeistössä ja kertosäkeessä kertoja sitten miettii keinoja välttää ajatuspoliisin ratsian ja kiinnijäämiseen. Uhmakkaasti tunnustamista vältellään viimeiseen asti. Tämäkin on virkistävä näkökulma siitä tutusta asetelmasta, että rakkauden eteen ollaan valmiita ottamaan riskejä. Hieno ja oivaltava teksti. Uutta kulmaa tematiikkaan, joka muuten lauluissa on usein käytetty. Tekstin resoluutiona luvataan lähteä kaidalle tiella vaikka keinoa rakastumisen estämiseen ei ole vielä tiedossa. Onkohan puhe tapojen parantamisestakin vain virkavallan harhauttamista. Luulen näin. Kokonaisuus toimii. Poliisit -kappale luvastaa ennakkolupaukset ja Ninja tarjoaa indierockpoppia, joka ei turhaa lokeroi itseään tiukasti. Tekijäporukkaa uskaltaa iloitella ja malttaa rakentaa maltilla. Tuloksena on tarttumapintaa ja uusintakuuntelukerrointa sisältävä rakkaudenjulistus. Tämän perusteella debyyttilevyä kannattaa odottaa. Well done!
Viitala - Kesäkuun maanantait
(säv. san. Arttu Volanto, Sami Viitala)
Viitala artistinimellä operoiva Sami Viitala on soolourallaan melko tuore tarjokas suomen pop-taivaalle. Debyyttialbumia tuotiin julki vuoden 2024 lopulla ja on tullut levyä kuunneltua. Radiovalmista ja korvamatoisuuspitoista musiikkai tarjoili Viitala ja tuolloin. Herra Viitala ei silti musiikin parissa ole mikään eilen aloittanut vaan takana jo pitkä polku musiikintekijyyttä ja solistin roolia. Se eittämättä näkyy myös herran soolotuotannon kypsyytenä. Taitaa mies olla äänitystekniikankin taitaja ja omaa studiotakin löytyy. No taustoista sen verran. Viitala jatkaa kakkosalbumin alustusta hiukan yllättäen ja tietysti vähän nykypäivän normejakin vastustaen julkaisten kokonaisen EP:n verran uutta musiikkia. Kesäkuun maanantait on EP:n nimikkokappale ja käyntiin lähdetään raikkaasti mandoliinin riffitellessä ja bändin liidatessa kesäisiin fiiliksiin. Alusta asti on selvää, että luomuelementit ovat vahvasti läsnä. Soitinnos on tasapainoinen ja elävä. Ei ole merkkiäkään turpoahdetusta tuotannosta, vaan uskalletaan leijailla jos siltä tuntuu. Dynamiikan oppitunnit eivät tässäkään tekijäporukassa ole menneet hukkaan vaan opit on sisäistetty täysimääräisinä. Uusia sävyjä tuodaan mukaan pikkuhiljaa. Laulusovitukset ovat yllättäviä ja virkistäviä. Kappaleen sovitus antaa tilaa ja pystyy mukailemaan tekstin tunnelmaa. Se ei pakota itseään valtavirtamusiikin tavoin raja-aitojen sisään vaan uskaltaa laajentaa laiduntaan omaehtoisesti. Rakentaminen on tehty ajatuksella ja kuulijaa uskalletaan pitää otteessa vienosti ohjaten ei väkipakolla tai voimalla pakottaen. Maukasta toimitusta.
Tekstit ovat Viitasella aina olleet elämänläheisiä ja arjesta ammentavia. Kesäkuun maanantait -kappale etenee hienosti vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja aprikoiden. Kertoja -minä käy läpi, miten asiat voisivat olla jos tietyt valinnat olisi tehty toisin. Jotenkin tekstistä välittyy tunnelma että ne valinnat on kuitenkin tehty tavalla, joka on lopullinen ja ne “kesäkuun maanantait" eivät enää ole kuin ennen. Yhteisesti valittu toimintatapa pidetään yhteisellä lupauksella lopullisena päätöksenä. Näin oma tulkintani tekstin muotoilee ja voin olla aivan väärillä jäljillä. Tämä on laulutekstille ansioksi luettava ominaisuus: se antaa mahdollisuuden kiinnittää tulkinta omaan kokemusmaailmaan. Teksti onnistuu luomaan kuvatuista hetkistä hienoja postikortteja, jotka maalaavat kuulijalle moniulottoisen maailman ja välittämään noiden hetkien tunnetilan käsinkosketeltavaksi. Kuten ympäröivä musiikkikin, teksti antaa kuulijalle tilaa tulkita ja sisäistää. Se ei pakota itseään luokseen vaan maalaa hiljakseen. Kokonaisuus on toimiva ja lähes harras. Viitala osaa myös laulaa ja hänen äänessään on sellaista pakottamattomuutta, joka tekee kuuntelukokemuksesta vaivattoman. Ääni soljuu ja välittää tekstin tunteen kuulijalle. Ei kai laulajalta muuta tarvita. Viitala on yksi niistä artisteista, jonka soisin saavuttavan entistä suurempaa suosiota ja huomiota. Ainekset ovat kertakaikkisen hyvin kohdallaan ja uusin EP osoittaa, että kynä on terävä. Musiikki ei ehkä tarjoa pikavoittoja, mutta se antaa mahdollisuuden pidempiaikaiselle tuttavuudelle ja löytöretkille.
Sara Kaski - Renkomäki
(säv, san. Sara Kaski)
Sara Kaski (Sara Pajunen) on myös liikkeellä kokonaisen EP:n myötä ja uusi Sopivasti Putkessa kokonaisuus julkaistiin jo toukokuun puolella. Mutta nyt tiensä esittelypöydälle löysi Renkomäki -kappale, joka on Sara Kasken omaa sävellys ja sanoitustyötä. Musiikin parissa Kaski on työskennellyt pitkään ja omia julkaisujakin löytyy jo vuodesta 2022 alkaen. Indiepoppia, jota on maustettu luomuisella tuotannolla ja jousisovituksilla. Näin lupaa internetistä kaivettu taustoitus. Renkomäki -kappale tarjoaa juuri tuota tunnelmaa. Intro starttaa akustisen kitaran näppäilykuviolla ja haikea jousisoitin maalaa tunnelmapensselillä. Päällimäisenä soitinnoksesta ja sovituksesta nousee esille maltti. On taitoa ja rohkeutta uskaltaa rakentaa hitaasti. Luottaen siihen, että kyllä kuulija seuraa rauhallisempaakin houkuttelua. Käsittämättömän taitavasti rakennettu soitinnos elää, hengittää ja kuljettaa vaivattomasti. Kantrisävyjä, indiepoppia, johon jousisoittimet tuovat oman erikoislaatuisen jälkensä. On hieno fiilis ympäröivän yhtyeen soitossa. Vaivatonta. Keskiöön asettuu Sara Kasken persoonallinen ja viipyilevä lauluilmaisu, joka kertosäkeessä ottaa sävykkyydellään viimeisetkin empijät mukaansa. Kyllä on toimiva kokonaisuus. Ei tässä suupielet alhaalla voi pysyä, niin kokonaisvaltaisen mahtavaa on meininki. Kun sävellyskin uskaltaa ottaa tarvittavat askeleet sovinnaisuuden polulta ja heittää mielenkiintoisia sävelkulkuja peliin on paketti valmis.
Kappaleen teksti on myös hieno. Vaikka tematiikkaa asettuu tuttuihin lähtöarvoihin menneisyyden muistelusta ja nuoruuden erityisen ihmisen merkityksen määrittelystä niin teksti onnistuu tekemään tämän taidolla. Menneisyyden muistelu on eläväistä ja tarkkaa. Hetket ovat elämänmakuisia ja niistä saa kiinni myös kuulija. Ja niihin pystyy myös samaistumaan. Kyllähän nuoruuteen kuuluu myös tuollaiset erityiset ihmiset ja heidän kauttaan eletyt erityiset hetket. Tekstin alkuosa asemoi tämän merkityksen ja toinen säkeistö jatkaa yhteisten aikojen kuvausta. Kertosäe tarjoaa resoluutiota kuluneen ajan kuvauksella. Menneestä ajasta ei paljon jää. Mutta puuhun kaiverretut merkinnät ovat yhä näkyvillä. Aivan kuten noiden aikojen merkitys ihmisessä itsessään. Oodi ehjäävälle elämänkokemukselle on reunoiltaan melankolissävytteinen, mutta myös voimaa-antava. Se muistuttaa, että vaikka aika kuluu, aina jotain jää. Toisilla ihmisillä voi olla meihin iäti kestävä parantava vaikutus. Renkomäki -kappaleen tekstissä lapsuuden kotipaikan postinumero kiinnittyy myös laajempaan kokemukseen kasvusta ja yhteisesti koetusta merkittävyydestä. Hieno teksti joka saa todella hienot puitteet eläväisestä musiikista ja Sara Kasken laulutulkinnasta. Omenamehu ja kesäpäivä tuli mieleen. Ja kyllähän tässä ikuiselle kyynikollekin palautuu mieleen ne nuoruuden kesät, jotka kestivät ikuisuuden ja ihmiset, jotka elävät edelleen oman identiteetin rakennuspalikoina. Taidan ottaa kupin kahvia ja antaa itselleni luvan muisteilla menneitä. Tällainen on musiikin voima. SE herättää ja avaa luvan tuntea. Sara Kaski on Renkomäki-kappaleellaan onnistunut tavoittamaan musiikkitaiteen syvän ytimen: kuulijan koskettamisen. Bravo.