-Hiio hei, näin se on juhannuskin lusittu. Ja kuten somen puolella totesinkin alkaa olla se aika, että kanavat hiljenevät pikkuhiljaa. Minulle se tarkoittaa sitä, että blogit eli INDIEMAANANTAI ja tämä A.P. Algoritmin armoilla jäävät myös kesätauolle. Ehkä kuitenkin niin, että jos aihetta on, niin pistän näppäimistön sauhuamaan. Mutta vakiorytmiin palaillaan sitten elokuulla. Ja omaa musiikkiakin saa odotella syksymmälle. Uusi albumi on pohjien (basso ja rummut) osalta valmis ja elokuulla aletaan sitten hiomaan loppua soitinnosta. Hyvä tulee. Mutta julkaisua saa tovin odottaa. Ehkä saadaan jotain yllätysbiisiä vielä tässä eetteriin aikaisemmin. Aika näyttää. En aio vaivata päätäni algoritmin tyydyttämisellä, koska en siinä pelissä tule koskaan pärjäämään. Ei tällä koneistolla. Mennään omaan tahtiin omaan tauluun. Mutta nyt valtavirtamusiikin tarjoamien uutuuksien pariin. Lähteenä toimii siis Spotifyn New Music Friday Suomi - soittolistan kolmen kärki. Let's roll!!
Valokuvii - Jami Faltin
(säv. Daniel Okas, Tero Vaara, san. Tero Vaara, Jami Björklöv)
Jami Faltin (Jami Björklöv) on hyvä esimerkki indietekijästä, joka on vallannut listakärkiä ja saavuttanut tekemisillään merkittävää suosiota. Itselleni tietysti täysin tuntematon artisti, mutta internet antaa ymmärtää, että kyseessä on iskelmäträpin suurvisiiri, jonka aikaisemmat julkaisut ovat vallanneet suoratoistolistojen kärkisijoja. Kerrostalo Music toimii pienlevy-yhtiönä taustalla, mutta Universal taitaa hoitaa jakelun eli siinä majorin eteisessä ollaan. Uusi julkaisu on Valokuvii ja Spotifyn ykkössijalle on menty heti heittämällä. Sinänsä vähemmän yllättävästi Faltin on valinnut uusimmaksi julkaisuksi puhdasverisen cover-vedon. Ja vaikka julkaisun nimi on Valokuvii niin kyllä kyseessä on lähes täysiverisesti uusintaotos Mamban Valokuvia -hitistä. Ja itselleni se alkuperäisen varjo on valitettavan pahasti läsnä koko ajan. Ansiokas teos poikavuosilta, jossa menneitä muistellaan yllättäen löytyneen valokuvakansion innoittamana. Elävästi soiva soitinnos ja herra Vaaran tunteikas laulutulkinta. Luomusoitantaa ja ajankuvaan sopien hienoilla soundeilla. Jo ennakkoon huomasin miettiväni, että miten tämän voi ylittää uusintaversiossa. Mikä on se kulma, jolla alkuperäiseen puhelletaan omaa Jami Faltin - henkeä.
Lyhyt vastaus on muutaman kuuntelun jälkeen: ei millään. Tuottajan penkillä häärää alan ehdoton osaaja Daniel Okas (jolle jostain syystä on merkitty sävellysvastuutakin) mutta tuloksena ei ole mielestäni mikään eläväinen tai dynaaminen lopputulos. Monotoninen biitti jauhaa eteenpäin ja kaikuambientilla täytetty tuotanto hukkaa nyanssit ja pienet yksityiskohdat alleen. Bassokin groovaa aika tukkoisasti. Laulua on väritetty aika kovalla kaiulla, joka ei ainakaan lisää intiimin tarinankerronnan vaikutelmaa. En tiedä, mistä sävellyskrediitti on annettu. Ehkä siitä, että biisin tarinasta on katkottu puolet pois. Olen yleensä analysoinut tekstin antia teksteissäni. Kyseessä on lähes puhdas cover-veto, joten hiukan turhaa lähteä analysoimaan vikan säkeistön neljää riviä, mutta eivät ne neljä riviä nyt ihan timanttisinta suomilyriikka ole. “Mulla on meist valokuvii talles niinku Mamba.” Ok. Selvä. En tavoita tästä versiosta menneen aikojen muistelua tai erityisten hetkien ohikiitämisen kaihoa. Faltin ei myöskään tavoita laulusuorituksessaan Tero Vaaran kaltaista tunnerikasta tulkintaa, joten kokonaisuus jättää minut kylmäksi. Tämän version ansio on tietysti se, että se muistuttaa uusia massoja siitä alkuperäisestä Mamban hitistä. Mutta musiikillinen anti jää alkuperäisestä valovuosien päähän. Olen varmasti asiassa väärässä ja Emma -gaala sen viimeistään osoittaa todeksi.
Samuel - Reality - TV
(säv. san. Eino Toijonen, Leevi Viitasaari, Samuel Lehtikangas)
Samuel -artistinimellä operoiva Samuel Lehtikangas yllätti kaikki meeminnälkäiset Tiktok-selaajat ja julkaisi aikaisemmin keväällä pientä sukupuolielintä käsittelevän kappaleen, joka liiteli Spotifyn listakärkeen. Kauaa ei indienä tarvinnut uraa tehdä sen jälkeen vaan Universal -koppasi miehen suojiinsa ja Ruisrock kutsui esiintymislavalle. Nyt on käsittääkseni vuorossa artistin ensimmäinen julkaisu majorin suojista ja herra ehti tässä välissä johonkin tosi-TV-ohjelmaankin. Kiirettä pitää. Ja uusin kappale tuntuu tarjoavan näkökulmaa kaikkeen tähän otsikin Reality-TV alla. Kasarihenkistä popmusaa tarjoaa Eino Toijosen tuotanto ja varsin monenlaisissa tunnelmissa liikutaan. Säkeistöt rullaavat letkeästi eteenpäin ja sitten tullaan pianovetoisempaan pre-chorukseen ja kertsissä jälleen tunnelma muuttuu. Ehkä hivenen sekava kokonaiskuva tästä jää. Mielenkiintoisia elementtejä on seassa, mutta onko liikaakin. Olisiko pärjätty vähemmällä maustamisellakin. Kasarihenkinen tekeminen on aina hyvä valinta, mutta ehkä dynamiikkaa olisi voinut miettiä kokonaisvaltaisemmin. Ja sitä, että onko liika joskus liikaa. Sävellys ei sekään ehkä tarjoa mitään uutta ja mullistavaa, mutta kyllähän tässä on korvamatoefektiä haettu. En tiedä, miten massat ovat tämän ottaneet vastaan.
Sanoituksessa on kivaa itseironiaa ja meidän näppäimistöritareiden ja musiikkitietäjien näpäyttelyä. Ja omaa henkilöhistoriaakin ruoditaan ns. kovalla kädellä. En tiedä muodostuuko tekstistäkään kovin ehjää kokonaisuutta vai jääkö teksti hiukan miettimään, mikä lopulta on tekstin punainen linja. Välillä omia kykyjä epäillään, välillä rahaa on kuin roskaa, välillä kriitikot ovat oikeassa, välillä väärässä. No ehkä kokonaisuus aukeaisi paremmin, kun antaisi sille aikaa enemmän. SE on varma, että Samuel ei juurikaan välitä siitä, mitä hänen musiikistaan kaikenmaailman rokkipoliisit kirjoittavat. Ja SE on oikea tapa musiikintekemiseen. Mutta löytyykö kestävää ja omaa ääntä vielä uran edetessä on myös mielenkiintoinen kysymys. Toivottavasti major-levy-yhtiö antaa Samuelille aikaa etsiä eikä luovuteta heti jos salama ei iskekään samaan paikkaan kahta kertaa.
Benjamin Peltonen - Helahoito
(säv. san. Mikko Koivunen, Benjaminen Peltonen, Senni Rantanen)
Benjamin Peltonen säntää kesähittiä metsästämään Mikko Koivusen ja Senni Rantasen sävellys- ja sanoitusavulla ja Helahoito otsikon alla. Mikko Koivunen hoitaa tuotantovastuun ja filtterin aukaisu johdattelee varsin valtavirtaisiin tunnelmiin. Ei mitään erityistemppuja vaan aika tavanomaisia tuotannollisia ratkaisuja on kaivettu takataskusta. Säkeistöt rullaavat kepeämmin ja kerteissä sitten ensin nostateaan ja sitten haetaan wall of sound -anthem menoa. Ja tietysti kaikuambienssiella höystetyt laulut ja muut suhinat luovat tunnelmaa. Dynamiikkaa ei ole lähdetty annostelemaan juurikaan vaan melko samalla asetuksilla mennään alusta loppuun. Filtterin aukaisu tulee vielä lopussa toisen kerran ja bileet ovat viimeistään silloin käynnissä. EIhän tämä juurikaan hengitä eikä soi, mutta tätä on valtavirtamusiikki tänä päivänä. Tuttua ja turvallista. Mutta varmasti massoja tanssittavaa ja kesäbileiden keskiöön sopivaa musiikillista ilmaisua. Omaan makuun ei ehkä napakymppi, mutta kuka setämiehille musiikkia tekeekään.
Sanoituksessa on sitten lähdetty hämmentämään oikein urakalla. Kolmella kotimaisella mennään ja kielet menevät iloisesti sekaisin lauseiden sisällä ja ehkä jopa otsikon mukaisesti sanojen sisällä. Teemana kokonaisuudessa on intohimoiseen seikkailuun heittäytyminen erikoishenkilön kanssa. Alla on muutama juoma ja suonissa virtaa seikkailuhenkeä. Ja mikäs sen parempaa kuin antautua uuden tutun vietäväksi ja ottaa vastaan koko helahoito. Eikä aikaakaan, kun kehot jo laulavat ranskaa. Näppärästi eri kielillä leikittelevä teksti, on itselleni liian irtonainen kokonaisuus, jossa sanaleikkien määrä korvaa laadun. Ei tästä itselle ole juurikaan tarttumapintaa mutta se voi johtua siitäkin, että omat öiset seikkailuni ovat kaukana takana. 30-vuotias Peltonen katselee maailmaa vielä “elämä on edessä päin” -silmälasien läpi ja siihen maailmankuvaan tämä teksti sopii. Me keski-ikäiset möhömahat katsomme sohvalla futista ja se on meille aivan riittävä seikkailu. Helahoito -kappale ei tarjoa mullistavia musiikillisia löytöretkiä, mutta ottaa paikkansa kesäbileiden soittolistalla. .