INDIEMAANTAI VKO 47 (2026)

Hiiohoi. Marraskuu kääntyy puoleen ja se tarkoittaa sitä, että ensilumikin satoi Pirkanmaalla tonttiin. No eihän se pysyvä lumi ollut, mutta lapsiotuksilla oli hetken aikaa taas hauska kolailla lumikokkareita pihassa. Muutenhan tämä on sitä tumminta vuodenaikaa sateineen, joten virkitykseksi tarjotaan nyt sitten indiemusaa täyslaidallinen. Ja ei, nyt ei hehkuta taas yhtä retrocomebackbändiä vaan ihan uunituoretta osaajien tekemää musiikkia. Indie elää ja voi hyvin. Ei tarvetta kietoutua menneisyyden meriitteihin. Ota INDIEMAANANTAI -lista haltuun Spotifysta, kuuntele, jaa ja nauti


TT Wahlroos - Kääntymässä
(säv. san. TT Wahlroos)

TT Wahlroos on aiemminkin piipahtanut INDIEMAANANTAIN sivuilla ja viehättänyt omaperäisellä tyylillään sekä hienoilla lyriikoillaan. Muotoilijana päätoimisesti uraansa rakentava Wahlroos on indietekijä isolla I:llä: kaikki on nimittäin omissa käsissä, ja oma ilmaisu on pääosassa. Tarinakeskeiseen laulaja-lauluntekijätyyliin taipuvaa poppia, mutta täysin omannäköistä. Sitä on TT Wahlroos.

Kääntymässä hiipii käyntiin kiippareiden säestyksellä ja leijuen melankolisessa kylpyvedessä. Tämän jälkeen raskaat, elektrosävyiset rummut ja hieno roots-kitara vievät tunnelman astetta tummemmaksi. Soitinnos on jännittävä yhdistelmä juurimusiikkia ja konemaisempia sävyjä. Yhteensolmittuna nämä ääripäät luovat saumattoman kokonaisuuden, joka pitää kuulijaa otteessaan magneetin tavoin. Hienoja kitarajuttuja riittää: välillä ne maalaavat herkästi, välillä taas roiskivat maalia rujommalla otteella. Oleellinen osa tuotantoa on myös Wahlroosin laulutulkinta ja efektoitu vokaalisuorite, joka sopii tunnelmaan kuin kausivalot marraskuiselle terassille. Useampia kuuntelukertoja puoleensa houkutteleva kokonaisuus on kerroksillinen ja monisävyinen, ja nyansseja sekä instrumenttiosioita tuntuu löytyvän joka kuuntelulla lisää. Wahlroos malttaa myös antaa draaman kaaren kehittyä mittaansa, eikä kappale tunnu lainkaan pitkältä. Lopussa dobro saa kunnian soittaa viimeiset kaihoiset sävelet.

Sanoituksen teema kietoutuu itsellekin tuttuihin mietintöihin elämän väliaikaisuudesta ja kaiken syvemmästä tarkoituksesta. Wahlroosin näkökulma tuntuu kiinnittyvän myös suorituskeskeisyyteen ja nykymaailman vallitsevaan tilaan, jossa mikään ei tunnu riittävän. Tarkoituksen löytämisen perässä juokseva kertoja tuntuu olevan ymmällään, kun täyttymystä ei tarjoakaan kaiken tarjoava elämä.

Wahlroos osaa sanaleikin ja sanankäyttämisen taidon: ”hitsi voi harmi hukkasin mun charmin, miten näin hukas vaik mul on Garmin”. Tarkoituksellisen kepeää, mutta samalla syvällisempää pohdintaa siitä, mikä meidän sisäisen kompassin suunnassa pitäisi. Viimeinen säkeistö maalaa vertauskuvauksellista luontoon palaamista ja eskapismia. Wahlroos pystyy tarjoamaan omaperäistä ja vangitsevaa laululyriikkaa, joka tuo mieleen Maj Karman, Jarkko Martikaisen tai Samuli Putron, mutta vain etäisinä verrokkeina eikä hiilipaperikopioina. Omalaatuista, omaperäistä ja aitoa.

TT Wahlroos Instagram

Värjö/Joni Tiala - Olitko oikea?
(säv.san. Marku Värjö)

Savolaista laulaja-lauluntekijäosastoa edustaa tällä viikolla Värjö-taiteilijanimellä operoiva Markus Värjö. Esittelytekstit lupaavat folk-musiikkia karun herkällä punkasenteella, joten tietynlaista paradoksaalista toteutusta on lupa odottaa. Eikä matkalla olla ensimmäistä päivää, vaan takana on jo useamman vuodenajan verran tallattua tietä. Joulukuussa lähestyy myös EP-julkaisu, joten tämä uusin sinkku availee tietä sille. Vierailevana artistina kappaleella toimii Joni Tiala, joka vastaa sähkökitaratunnelmoinnista.

Kappale Olitko oikea? lähteekin käyntiin rauhaisalla folk-poljennolla, jota kaihoisa kitara säestää. Unenomaista tunnelmaa ylläpidetään jousisoittimien vahvistamalla soitinnoksella. Säkeistöt lepäävät rauhakseen, ja kertosäkeessä tapahtuva ”herääminen” ei ole töksähtävä vaan lempeä säpsähdys. Ihan kuin heräisi, vaikka ei tiennyt unessa olevankaan. Tuotanto on vähäeleinen, mutta erityisesti sähkökitara tuo siihen hienoja yksityiskohtia, joita kuulija voi seurata kuuntelukertojen kuluessa. Kokonaisuus tukee laulun ja tekstin tunnelmaa ja seuraa niitä sävyttäen. Ihan kuin maalattaisiin kesämaisemaa lämpimän tuulen puhaltaessa vaimeasti pitkin pellon reunaa.

Teksti ammentaa paljon luonnosta ja erilaisista luonnonilmiöistä: äänistä, hajuista, tuntemuksista ja havainnoista. Luonto tuntuu toimivan tarinan näyteikkunana ja lavasteena tapahtumille. Ensimmäinen säkeistö luo maailmaa: ”kuinka muistankaan, miten länsituules, maistui jo suolainen syksy”. Menneen ja menetettyjen rakkauden perään laulun kertoja tuntuu katsovan. Aika on kulunut, ja muistotkin tuntuvat hiipuvan niin, että otsikon kysymys on aiheellinen. Laulun tarina rakentuu kuvaillen luontoa, ympäröiviä asioita ja aistihavaintoja, ja se muotoutuu hyvin postikorttimaiseksi. Kataja saa tekstissä useamman maininnan ja varmasti tarkoituksellisesti. Menetetyn rakkauden teema on monesta kulmasta käsitelty, mutta Värjön tapa tuoda mukaan luontosuhdetta ja aktiivista, tarkkaa päätalomaista kuvausta on virkistävä. Luomuiseen soitantaan sopii luomuisa teksti.

Värjö Instagram

Eevi Korento - Tämä päivä oli tässä
(säv. san. Heidi Perkkiö)
Hollolalainen (onko tuo oikein?) Eevi Korento (Heidi Perkkiö) oli junamatkaa käsittelevällä kappaleellaan INDIEMAANANTAISSA syyskuulla. Vettä on virrannut tai raidetta kolissut sen verran, että artistilta on tullut neljän kappaleen mittainen Mikä elämä -EP. Pop- ja rock-genreen itsensä sijoittavan tekijän musiikillinen matka siis jatkuu, ja sitä onkin käyty jo verrattain hyvä tovi.

Tämä päivä oli tässä vie meidät alusta alkaen iltaiseen tunnelmaan, jossa ollaan nukahtamisen rajamailla. Tuotannollisesti akustiset kitarat, koskettimet ja maalaileva sähkökitara tuudittavat uneen lempeästi ilman turhaa alleviivausta. Leijuvaa ja ilmavaa. Rummutkaan eivät mukaan päästessään kouhkaa, vaan rytmiä tarjoillaan sirosti taustalla pysyen. Kertosäe kasvatetaan huomaamatta, ja laajuutta haetaan pienin keinoin. Laulun ja tarinan kaarta osataan seurata soittimilla maltilla. Kappale päättää EP:n, joten se saattaa kuulijan onnistuneesti matkalleen kohti seuraavia kuunteluelämyksiä. Kokonaissaundi on toiveikas ja melankolinen, mutta ei missään nimessä painostava.

Kappaleen otsikko on toteava ja asemoi tarinan lähtökohdat. Päivä on tullut iltaansa, ja touhu on päättynyt. Tietyllä tavalla itseään armollisesti katsova kertoja toteaa, että joskus voi antaa unelle periksi ja jättää keskeneräiset työt huomiselle: ”väsyneenä en voi tehdä mitään järkevää”. Sinänsä itsestään selvää, mutta tässä suorituskeskeisessä maailmassa teksti muistuttaa kuulijaa lempeästi hyväksymään rajallisuutensa. Teksti ei saarnaa; sen kertoja on lempeä itselleen ja myös kuulijalleen. Tarinan merkityksiä ei kätketä vertauskuviin, vaan sanoma tuodaan esiin arkirealismin silmälasien läpi. Yhdistettynä tuotannolliseen unenomaisuuteen teos toimii hienona aikuisen tuutulauluna, jonka sointiin voi vaikka nukahtaa. Ja jos ei nukahtaa, niin ainakin säätää aivojen suoritusmoottorin kierroksia alemmas
 

Eevi Korento Instagram

 Johanna Ihonen - Tähti johdatti
(säv. san. Johanna Ihonen)


Johanna Ihonen on nettitietojen perusteella Pirkanmaalla vaikuttava laulaja ja laulunopettajaksi suuntaava musiikintekijä. Spotifysta löytyy aikaisempiakin julkaisuja, ja keikkarintamallakin on mellastettu, joten kyseessä on monipuolinen ja moniosaava artisti. Tunteiden kanavointia ja ajatusten hallintaa artisti kertoo musiikin hänelle tarjoavan.

Tähti johdatti on, kuten tähän marraskuun aikaan sopii, niin sanottu joululaulu. Muistaakseni minulla oli viime vuonna INDIEMAANANTAISSA ihan joululauluspesiaali, mutta aloittakoon Ihosen uutuus tämän genren esiinmarssin tällä kaudella. Joulumusiikin ”täytyy” soundata tietyltä, tai sanotaanko, että lavastusvaihtoehtoja on muutamia. Tällä kertaa on valittu se itselleni korvanmyönteisempi vaihtoehto, jossa mennään hartauden kautta. Kappale rullaa herkän sutikompin rytmittämänä vienosti etenevänä. Saksofoni maalailee sooloillaan tunnelmaa, ja bändi soi muutenkin komeasti. Tulee rauhaisa olo. Vaikka ollaan joulussa, niin ”jazz-kapakan” tunnelmaa ei ole koskaan liikaa. Savuisaa, mutta ei mitenkään rietasta. Joulun ydinsanomaa tuodaan esiin myös musiikillisin keinoin, sillä tässä osataan rauhoittaa ja maadoittaa. Nyt ei ole tarve repiä itseään ilman paitaa Olympiastadionille ala Isac Elliot, vaan ollaan ydinarvojen äärellä.

Tekstikin peilaa hienosti kiireisen arjen ja joulun sanoman välistä ristiriitaa. Joulusta tuntuu usein muodostuvan megasuoritus suoritusten joukossa, jolloin sen rauha saattaa jäädä vain kaukaiseksi haaveeksi. Laulun kertoja miettii tätä samaa problematiikkaa: joulun ihmeeseen uskominen on hiipunut, mutta sitä kaivataan edelleen. Hengellinen sanoma tuodaan kertosäkeessä esiin joulun ihmeen kautta. Ei alleviivaten, vaan muistuttaen rauhan olemassaolosta. Eteenpäin soljuva melankolinen teksti koskettaa ydinarvoja. Se pistää meidät ajattelemaan jouluun valmistautumista ja sitä, valmistaudummeko oikeisiin asioihin. Rauhoittumisen välineet ovat tietysti jokaiselle omat, mutta lauluteksti tarjoaa yhden näkökulman vastauksen
 

Johanna Ihonen Instagram

A.P. ja kapteenin lokimerkintä 16.11.2026

Näinpä se marraskuu etenee. Oma biisikin on kohta ollut ulkona jo viikon. Kuunteluita on tullut jonkin verran ja somepromokampanja elämää omaa elämäänsä. Hieman ristiriitaiset on tunnelmat ko. touhusta edelleen, mutta minkäs teet. Tehtävä kai se on. Ei tästä läpimurtohittiä tullut mutta Aamukahvin makuinen suudelma on kuitenkin herättänyt jonkin verran kommentointia. Ei ole radiosoittoakaan vielä luvassa, joten saapa nähdä. 

No leuka rintaan, kohti uusia pettymyksiä. Eihän tätä todellakaan maineenkiilto silmissä tehdä. Raukkaudesta lajiin. 

Aamukahvin makuinen suudelma. Elämänmakuista tarinointia on luvassa – arjessa rakkaus näkyy pienissä hetkissä.

A.P. Salonen Spotifyssa

A.P. Salonen Instagramissa

Muista ottaa INDIEMAANTAIN- soittolista haltuun Spotifysta, tallenna ja jaa! Löydä uutta ja innostu uusista biiseistä. Muista myös tsekata meikäläisen kuulumisia somesta 

Leave a comment

All rights reserved: Arttu Salonen