Hiio hoi! On jälleen viikon ensimmäisen päivän (sen kaikista nihkeimmän) aika. Terminen syksy hiipii Pirkanmaallakin puseroon ja ruohonkasvatusoperaatio on siinä tilassa, että ensi keväänä jatketaan ns. paikkoheitoilla. Paikkoheittoja tehdään myös levyyn, ennen kuin se viimein saadaan masterointiin ja eka sinkku julkaistavaksi asti. Mutta hyvä on levy edelleen pakko sanoa. Ei voi valittaa tässä kohtaa. Julkaisusuunnitelmaakin on hiottu ja päivämääriä päätetty. Mutta nyt sen tärkeimmän piristysruiskeen pariin nimittäin INDIEMAANANTAI on taas täällä. Yhteydenottojakin tuli taas kivasti, joten nosteltavaa riittää. Omat löytyretkeilyt jäivätkin tässä aika vähiin muiden kiireiden takia, joten täsmävihjeet ovat olleet hienosti apuna. Keep them coming! Sukellus suomalaisen indiemusiikin pariin alkaa ja vaikka tämä blogi ei vielä päässyt ehdokkuuksien makuun sisäpiirin Industry Awardseissa niin kivaa palautetta on tullut. Omaa löytöretkeilyähän tämä blogi pääosin on, mutta kiva se on auttaa tekijöitä (vaikka pienestikin) eteenpäin. Joten nyt on aika GO INDIE OR GO HOME! Soittolista haltuun Spotifysta!
Jane River - Hopeista siltaa
(säv. san. Jaana Hyvönen)
Jane River artistinimellä operoiva Jaana Hyvönen on ollut ahkera julkaisija viime vuosina. Sinkkuja on tullut useampikin ja mielestäni jokin aikaisemmista sinkuista on ollut vähintään soittolistanostona aiemmin. River tekee sanoituksensa itse ja tuotantoapua antaa ainakin uusimmalla Jani Varpujärvi. River operoi pop-genren sisällä, mutta kappaleet hyppivät genren sisällä vailla rajoitteita. Hopeista siltaa liikkuu ehkä enemmän iskelmäsävyissä ja antaa luottaa erityisen paljon laulun tekstiin ja laulutulkinnan voimaan. Tuotanto ei hyökkäile vaan taustoittaa matkaa ja antaa tarinan kellua laineilla rauhaksiin ja leväten. Tarinan lavastukseen tausta toimii hyvin, ehkä se voisi tarjoilla enemmänkin kokemuksia, mutta toisaalta laulu/tekstikeskeisyys on ollut selvästi ohjenuorana. Melankolinen tarina kulkeutuu maalinsa ja tunne välittyy.
Hopeista siltaa on iskelmärintamalla kuljettu ennenkin ja kappaleen tekstissä tätä kulkutietä pitkin saatellaan nyt kulkemaan kertojalle tärkeää henkilöä. Lähdön tunnelmaa täynnä oleva teksti, on muutenkin syvällä iskelmäkirjoittamisen eetoksessa ja kielikuvat on sinänsä tuttuja. Tarina maalaillaan kuitenkin selvästi ja käsinkosketeltavaksi ja tunnepuoli edellä mennään. Uudelle matkalle, tunturien taakse vie matka ja hyvästijätöstä huolimatta tunnelma on toiveikkaan kuuloinen. Jane Riverillä on muotoutumassa vahva artistiminä ja luulen, että monimuotoisuus on myös vahvuus. Tulevaisuus näyttää, mikä on se Jane Riverin omista ominta musiikkia.
Jane River Instagram
High-D - Say something beautiful
(säv. H. Mantere, V. Eronen, A. Storey, san. M. Kuusjärvi)
High - D - artistinimen takaa paljastuu Heidi Mantere niminen laulaja-viulusti, joka on operoinut ahkerasti ja ansiokkaasti ja pitkään suomalaisen indiemusiikin kentällä. Ja ilmeisesti myös kansainvälistä huomiota on tullut. Uusimmalla Say something beautiful - kappaleella vahvistuksena toimii myös Arron Storey (UK). Sähköpianon sävelin starttavaa kappale, maalailee alustuksessa herkästi ja odotusta luoden. Kitara tuo pieniä yksityiskohtia ja soitinnos kasvaa hiljakseen ja taiten. Kertosäkeessä ui mieleen jollain tavalla sellainen Joe Cocker ja Chris Rea:mainen soul/RnB- musiikki, jota on miellyttävä kuunnella. Tuotanto on tässäkin osattu pitää tarpeeksi pienenä niin, että se hengittää mutta pysyy myös mielenkiintoisena. Mantereen vokaaliosasto ja teksti on uskallettu jättää hyvin esiin ja viulukin ottaa soolossa roolinsa. Paisutus tehdään taiten kappaleen kliimaksiosuudessa ja kaipaavat taustalalut tuovat hyvää tunnelmaa ennen lopun viimeistä toiveentäyteistä laululinjaa. Taitavasti rakenneltu kokonaisuus, jossa on levollinen tunne.
Kappaleen sanoitus kietoutuu rakkauden ja rakastamisen vaikeuteen. Itselleni eron hetkeen kiteytyvä tarina pyrkii kertomaan, että tuossakaan hetkessäkään ei pitäisi hukuttautua katkeruuden tunteeseen. Tärkeistä henkilöistä jää aina jälkiä ja muistot elävät joka tapauksessa. Se, miten eron hetken muotoilee ja miten siihen asennoituu voi ratkaista paljonkin siitä, miten kipeästi taaksepäin katsellaan. “Sano jotain kaunista, ennen kuin kaikki hajoaa”. Kasvutarinaksi teksti kertojan suulla kasvaa. Uudeen alkuun on syytä katsoa toiverikkain mielin. Hienosti tekstin maailma heijastuu myös ympäröivään musiikilliseen ilmaisuun. Toiveikkuus kuuluu myös tekstiä ympäröivässä sävellyksessä ja soitinnoksessa. Tunteikas kokonaisuus.
Piela - Yli
(säv.san. Joonas Penttinen)
Savosta ponnistaa uuden aallon suomirock-skenessä operoiva Piela. Nelihenkinen orkesteri on julkaissut esikoisalbuminsa jo vuonna 2022, joten ensimmäisiä askelia ei indieskenessä ota tämäkään yhtye. Poprock, melankolia, herkyyttä ja mystisiä sävyjä lupaa internetin taustoitus, joten mielenkiintoisen kuuloinen mikstuura on käsillä. Ja albumia nro 2 kohti menee Pielakin (kuten minäkin :) Tuorein single Yli starttaa hienolla äänimaisemalla, johon akustista riffiä kanavoiva kitara tuo hienoa hypnoottista voimaa. Muutenkin avaus on miellyttävästi viipyilevä. Ei lyödä heti kaikkia kortteja pöytään vaan Reetta Karhusen tunteikas ääni soljuu mukaan vasta 30 sekunnin jälkeen. Hienosti tuotanto elää sen mukaan onko laulaja kertomassa tarinaa ja ambienssiemaisuus ja täyttävämpi ilmaisu vuorottelevat. Mystisemmät sävyt ehkä tulevat mukaan kaiutetussa lauluosiossa. Tietynlainen kertosäettömyys luottaa musiikilliseen maailmaan ja kokonaisuuteen, jossa kuulija kudotaan musiikillisen verkon sisään kokonaisvaltaisesti. Soundit ja sävellys toimivat erittäin hyvin. Hypnoottimainen ote pitää mukanaan kappaleen mitan verran ja jää oikestaan kaipaamaan lisää. Sehän on vain hyvä merkki.
Yli -kappaleen tekstissäkin puntaroidaan parisuhteen päättymisen vaikeutta. Siinä missä aiemmassa kappaleessa eroa katsottiin ehkä optimistisin ja ymmärtävissä merkeissä, Pielan näkökulma on ehkä enemmän takertuvampi. Vaikka toinen on jatkanut elämäänsä niin kertoja minä ei oman ilmoituksensa mukaan ole vielä yli päässyt. Toisessa ollaan edelleen kiinni, vaikka selvästi kertoja myös tiedostaa, että taaksepäin ei kannattaisi katsoa. Ihokosketuksen voima on kuitenkin edelleen vahva. Itse aloin myös miettiä, että ollaanko kappaleessa nyt jollain tasolla sellaisessa hairahtumisen hetkessä, että se vanhan suolan jano on edennyt ihan konkreettiselle tasolle. Ainakin kappaleen viimeisessä säkeistössä on sellainen tunne läsnä. Hieno kokonaisuus on tekstikin. Epäilyä, entisen kaipuuta, tulevaisuuden epävarmuutta. Sitä kaikkea on tekstiin onnistuttu tuomaan. Ja ympäröivän äänimaailman kanssa muodostuva kokonaisuus on koukuttava ja erittäin korvamatomainen. Piela on tosiaankin mahtavasti omanlaisellaan polullaan kävelevä yhtyekokonaisuus. Ja myös tämäkin yhtye omaisi valtavasti enemmän kuuntelijapotentiaalia