Kylläpä väsyttää. Meni viime yö valvoessa eikä meinannut motia löytää tähän listauksen tekemiseen. Mutta toisaalta hyvä musahan piristää, joten heittäytyminen indievirran vietäväksi olkoon tosiasia. Samalla on syytä todeta, että on itselläkin julkaisuviikko. Uusi kappale tulee suoratoistoihin perjantaina ja varmaan kotisivuille jo hieman aikaisemmin. Sen lisäksi se soi Radio Kalevassa jo torstaina! Hyvä pössis. Kappaleen nimikin saadaan kohta tietoon, kunhan “valtava” somekampanja saadaan kunnolla käyntiin. Täytyy myöntää, että olen somepeliin hiukan väsynyt. SItä on tässä tullut paukuteltua vähän enemmän debyyttialbumin jälkeen, mutta pakkopromoilut on kyllä suolesta. Pitäisi löytää jokin kulma, jossa homma pysyisi mielenkiintoisena. Mutta ne itelle mielenkiintoiset jutut ei paljon omaa musaa promoa. No se on sama kaikille. Joillakin on tähän peliin resursseja tai paremmin sopivat viraalibiisit. Hokemien puuttuessa jää tanssivideot vähemmälle. Indie-maanantain lista löytyy Spotifystä. Ottakaas haltuun. Hyvää kamaa lista täynnä!
Hemmo Helle - Yksi maa
(säv/san. Hemmo Helle)
Olen peräänkuuluttanut sitä, että artistien pitäisi ottaa enemmän kantaa. Turha on tämäkin toive ollut, itse on pitänyt sekin työ tehdä. Valtavirtamusiikki etsii pikavoittoja eikä siihen mahdu jyrkkien kantojen esittäminen. Suomessa siis. Ison veden takanahan sillä pääsee Grammy -ehdokkaaksi. Meillä Emma-ehdokkaina loistaa lähinnä sovinnaiset hötöt. Mutta onneksi Hemmo Helteen kaltaisia indietekijöitä on sentään. Lo-fi olkoon termi, jota on hyvä tämän kappaleen yhteydessä käyttää. Mennään soundien ja toteutuksen puolella todellakin Nebraska -tunnelmissa ja aiheenakin on kevyesti Ameriikan viimeaikaiset tapahtumat sekä fasismin nousu. Tätä Hemmo Helle tarkkanäköisesti kuvaa hienoin mielikuvin. Teksti puhuttelee ja herättää ajattelemaan. Se piirtää kuvaa myös siitä, miksi on niin tärkeää sanoa jotain kuin olla sanomatta mitään. Hiljaisuus on hyväksyntää. Sitä ei moni tunnu tajuavan.
Hemmo Helle on mystinen hahmo, josta en nyt löytänyt edes sometiliä, mutta tarkoituksellisesti peitetty henkilöllisyys palvelee tietysti hyvin protestilaulajan virassa. Kappaleen teksti on tietysti pääosissa, mutta kyllä laulajan toimitus sekä ympärille rakennettu sovitus ansaitsevat huomionsa. Vähäeleisyys on vahvuus ja autenttisuus asettuu keskiöön. Yksi maa -kappale herättää tunteita ja mielikuvia. Se myös vahvistaa ainakin minulle sitä tosiasiaa, että pitäisi tehdä enemmän niiden asioiden puolesta, joihin uskoo. Eikä vain etsiä tämän viikon kertakäyttöbiisiä viraalilistalle. Musiikissa voi myös sanoa oikeasti jotain painavaa “Yksi maa, yksi kieli - sensuuri” - on vahva lopetusvärssy kappaleelle. Miettikääs sitä!
Markus Perttula - Sulaa laavaa
(säv. Perttula/Niemelä, san. Perttula)
Melodioiden taikomisen taito on joillakin tekijöillä ilmeinen. Pitkän linjan musiikintekijä Markus Perttula lienee yksi tällaisista ihmisistä. Nimittäin niin hienosti soljuu Sulaa laavaa -kappaleen melodiakulut. Ei mitään “Kantolan uunissa” paistuu kuljetusta vaan soljuvaa virtaa ja rytmityksiä, jotka maalailevat melodiapensselillä maalausta valmiiksi. Ja tietysti kun ympärille rakennetaan hieno ja tunnelmallinen sovitus niin hienon biisin resepti taitaa olla valmis. Perttula on tehnyt musiikkia pitkään sekä soolona, että bändeissä. Takana on jo neljä suomenkielistä albumia. Osaaminen ja oma soundi kyllä näkyy Sulaa laavaa -kappaleessakin. Voittaa monen valtavirta-artistin höttöpullat mennen tullen.
Perttulan ilmaisu on ilmavaa ja vangitsevaa. Se saa kuuntelemaan kappaleen tekstiä. Tekstiä joka ei päästä kovin helpolla. Tunnelman kyllä tavoittaa, mutta en ole varma saanko tekstin ytimestä kiinni useammallakaan kuuntelulla. Minulle kappale kertoo kahden ihmisen kohtaamisesta. Sellaisesta hetkestä, jossa pitäisi uskaltaa ottaa viimeisiä askeleita, hetkestä, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään. Hyppy tuntemattomaan, pelottava, huumaannuttava, ainutlaatuinen. Sellaisia hetkiä ei elämässä montaa tule. Toki tulkintani voi olla väärä ja tässä lauletaan ihan muusta. Mutta tekstit ovat siitä mainioita, että niitä on lupa tulkita. Heräämisestä kappale kuitenkin minulle puhuu. Ja tunnistan sen tunteen. Tarttukoon se tulkintaani. Hieno biisi, hieno sovitus, ansiokas teksti ja laulajan toimitus. Ihmetellä täytyy, että tällainen ei kelpaa jollekin levy-yhtiölle. Paketti on valmis. Toisaalta mitä helvettiä Perttula edes levy-yhtiöllä tekee jos homma onnistuu omin käsinkin tällä tasolla. Ansiokas ja tyylikas musiikkivideo lisää entisestään pisteitä.
Varattu Linja - Missä sä oot?
(säv/san. Petteri Ikonen)
"Vielä kerran ja täysillä" - toteaa Varattu Linja -yhtyeen Spotify-bio. No hitto miksipä ei. Mennään rehelliseen suomirock -ilmaisuun. Hieman punkahtaviin sävyihin ja tietyllä tavalla tuttuihinkin kitarariffeihin. SE on toissijaista. Kyllä Missä sä oot -kappale omillaan seisoo ja on virkistävää tässä ajassa kuulla kitaravetoista musiikkia, jossa luotetaan rumpujen, basson ja kitaroiden valamaan musiikilliseen kivijalkaan. Erityisesti kertosäkeessä ajetaan jo hevosta siihen malliin, että alkaa sykkeet nousta. Tämäntyyppinen musa on tietysti omimillaan livenä, mutta myös nauhalle on saatu tarttumaan aimo annos energiaa. Kyllä meikäläiselle tästä Hanoi Rocks ui mieleen. Eikä vähiten Petteri Ikosen -lauluilmaisusta. Alkuvoimaa on.
Tekstissä huudellaan rakkauden perään. Epäröivän rakkauden. Vastauksia odotetaan ja pallo olisi omassa kulmassa. Pitäisi saada sanottua ne sanat, mitä sydämessä kuuluu. Se ei ainakaan tekstin kertojalle tunnu olevan helppoa. Ja kertosäkeen Missä sä oot? -huutelu kertonee sen verran, että kohdehenkilö on päässyt karkaamaan. Aihe ei sinänsä ole uusi, mutta paketti on tässä maailmanajassa verrattain harvinainen. Suomirock-skenessä on tilaa. Ja jos tämän homman vetää livenä maaliin niin kuulijoita riittää. ON tässä aimo annos tarttuvuutta ja imua.
Soittolistanostot