Indie-maanantai. Ja ehdottomasti viikon paras päivä. Maanantai nyt muuten on sellainen päivä, että voisi huolella kumittaa kaikista kalentereista pois. Varsinkin jos on päivystysviikon jälkeinen maanantai ja koko viikko on mennyt henkisessä herätystilassa. Jos puhelin ei muuten soi yöllä, niin aina voi nähdä unta, että se soi ja herätä siihen. Kannattaa kokeilla. No uravalintoja nämäkin, kuten sooloartistina indienä työskentelykin. Joka hommassa omat miinuksensa ja plussansa. Ehdottomana plussana tänään siis indiemaailmaan sukellus, musiikillisena puolisukeltajana. Tässä muuten lista Spotifyssä näihin indiehelmiin:
Aki Mäki - Maaseutu
No okei myönnetään, että indieskene varmasti kulminoituu monen mielessä sellaiseen vähän valtavirrasta poikkeavaan “taiteelliseen” musiikki-ilmaisuun. Ja näin varmasti meikäläisenkin nostot yleensä edustavat jollain tavalla tätä linjaa. Mutta koska kyseessä on minun indiemaanantaiblogi niin minä päätän myös mikä on indietä. Tällä kertaa ensimmäisenä nostona Aki Mäen hieno iskelmäkappale Maaseutu, joka ui tietoisuuteeni tehdessäni syväsukellusta iskelmämusiikin ihmeelliseen maailmaan. Ajattelin, että jos vaikka joskus tekisi sen tyyppistä musaa. No ensimmäinen kappale, minkä jostain Google-tuloksista Radio Pookin listalta löytyi oli Aki Mäen hienon hieno biisi. Oikeastaan olin myyty jo introssa soivaan dobroon (luoja suokoon, että se on oikeasti soitettu eikä mistään sample-pakista kaivettu). Mutta nyt alkaa taas haista kesä nenään, metsäpolut, pellonlaidat, järvet, joet ja pellot. Kappale on julkaistu jo elokuussa, mutta koska voin, nostan sen nyt ensimmäiseksi esittelyyn.
Maaseutu on aika puhdasveristä iskelmää, joka on tehty kuitenkin hienolla soundimaailmalla. Sovitus on luomuinen ja toivon todella, että tässä on ihan aito bändi taustalla. Ainakin luulen niin. Aki on pitkänlinjan iskelmäseppä ja vyön alla on laulukilpailumenestystä ja keikkailua jo hyvä tovi. Ja hieno on ääni miehellä. Sellainen perinteinen tumma mieslaulajan ääni, josta meikäläinen voi vain haaveilla. Kappaleen Aki on itse säveltänyt ja se kertoo tarinaa nimensä mukaisesti maaseudusta, jonne tietenkin kaivataan. Maalaispoika voi samaistua. Olenhan kotiseutukaipuusta tehnyt itsekin kappaleen. Hieno tarina, hieno sävellys ja ennen kaikkea mahtava sovitus ja soitanta. Kappale on viihtynyt 10 viikko sillä kyseisellä Pookin listalla, mutta varmaan kelpaa kuulijat esim. Spotifyssa tai suoratoistoissa, joten pistähän vähän rennompaa asentoa pykälään, heittäydy Maaseutu-kappaleen mukaan ja lähde metsäpolulle tallaamaan heinänkorsi suussa.
Vialea - Silmät selässä
No jos edellä mentiin vähän iskelmägenren puolella niin käännetään kelkkaa sitten vähän enemmän “aitoon” indieen. Vialea on helsinkiläinen yhtye, jolla on takanaan jo useampi toimintavuosi. 2019 alkanut soitanta ja takana on albumi “Vialea” vuonna 2022 ja sen jälkeen useampikin julkaisu (tai EPksi koottuja sinkkuja) ja nyt Silmät selässä-sinkku. Meikäläinen lähti kappaleeseen mukaan intron perusteella. Rummut jytää, kitarat narskuu ja basso groovaa. Mitä muuta musiikissa tarvitsee? Hieno soundimaailma muutenkin. Sellainen lo-fi, joka tämmöisenä siloitellun popmusiikin aikana saa aikaan välittömän positiivisen mielleyhtymän.
En tiedä, miksi mutta mieleen ui vähän The Rolling Stonesin diskomaisempi tunnelma. Ei sekään huono asia ole. Oikeastaan se on helvetin hyvä asiaa. Bändisoitto kuuluu toteutuksesta ja laulajan tonttia hoidetaan tyylikkäästi. Teksti liikkuu yöllisessä kulkijassa ja silmät kuumottaa selässä. Vahva on tunnelma ja lataus. Kitarasoolokaan ei tunnu päälle liimatulta vaan tuo kivasti Hellacopters vibaa ja ajaa kappaletta eteenpäin varsan tavoin. Tämä bändi on livehommiin tehty sen aistii. Uutta levyä kohti mennään jos oikein oivalsin niin neljäs sinkku ko. levyltä. Ei muuta kuin hanaa. Homma toimii!
Orvokki - Sitruunankuorta
Ei päästä indieartisti Orvokki setämiestä helpolla. Tahti säksättää, sanoitus etenee nopeasti ja koneet pulputtavat. Tämä on nyt sitä kokeellista indietä, joka vaatii sulattelua tovin jos toisenkin. Sitruunankuorta - kappale edustaa minulle sitä kiinnostavaa musiikillista kontekstia, jota en ymmärrä, mutta haluan ymmärtää. Tämä kappale ei aukea kertaheitolla ja se herättää monenlaisia tunnetiloja: oivalluksia, iloa, jopa ahdistusta. Biisi taitaa lähteäkin jollain väärinpäin soitetulla lauluraidalla. Kuka tietää.
Orvokki Oittila on vahva indietekijä ja tyylistään jo ansiosta huomioitu mm. Teosto palkinnon -ehdokkuudella viime vuonna. Esikoisalbumi Kasvotusten on saanut Helsingin Sanomilta hyvät arviot ja samoin Soundista. Rohkeaa tämä Orvokin tarjoilema musiikki on ainakin. Tässä ei taaskaan ole laskelmoinnin hiventäkään. Kapitalistisen koneiston markkinaexcelit on jätetty suosiolla kahvilan pöydälle. Siirrytty sävellyskammioon ja annettu palaa. Sitruunankuorta on singlejulkaisu uudelta Malus (ilmeisesti omenapuulajike) -levyltä ja jos levy tarjoaa tämmöisiä tunnetiloja ja ennakkoluulotonta menoa niin ottakaa haltuun. Tämä vaatii kyllä kypärää. Mutta jos, kuten taustoituksen perusteella ymmärsin Orvokki on itse kaiken tämän takana niin sitä kypärää täytyy kyllä myös reilusti kohottaa. On mielenkiintoinen ote. Bravo! Rakenteen puute on rakennetta.
Soittolistanostot
Risto - Ehkä elämä voittaa
Arppa - Sama pää kesät talvet